Kisu kuului hyvin vahvasti minun nuoruuteeni. Niinpä monet minun ikäiseni, eritoten, muistavat Kisun ja ne ihanat, liikuttavan kauniit kappaleet. Joskin ei voi unohtaa Juu-juu-juustosta löytyy -biisiäkään, joka on niin hupaisa.
Kirja alkaa siitä, kun Kisu oli lapsi ja kuinka hän pikkukisuna soitteli jo rumpuja bändissä ja kävi keikoilla. Oli Topmost ja oli Kirkan bändi. Hän siis sai jo nuoresta asti toteuttaa itseään. Musiikki oli se, mikä oli tärkeintä. Rumpalista laulajaksi ja tuo vaihe, joka meille monille on tutumpi.
Kun Kisu oli tuottaja, ei hän ollut niin näkyvissä ja kuuluvissa kuin laulajana, joten ne vuodet saattavat olla pimennossa tavalliselta kansalta. Tässä kirjassa nuo vuodet tuodaan esille ja hyvin tuodaankin. Oli erittäin mielenkiintoista lukea muiden muassa Kirkan noususta kappaleella Surun pyyhin silmistäin. Kuinka Kisu ja Kassu Halonen hääräsivät sen kappaleen tiimoilta ja millainen oli suksee! Kaikki siihen liittyvä, jota ei musiikin kuuntelija tule edes ajattelleeksikaan.
Musiikin lisäksi kirjassa kerrotaan sivumennen Kisun perhe-elämästä. Siitä kuinka hänestä tuli Degerbyn kyläkauppias, eikä mikä tahansa puotipuksu, vaan kuinka hän on kaupan kylkeen värvännyt ohjelmaa. Hän oli jopa kunnanvaltuutettuna ja ajatukset siitä ovat erittäin antoisia.
Kaiken matkaa kirjassa kuljemme myös Kisun sairauden kanssa. Harvinainen haimasairaus, jonka vuoksi hän on joutunut olemaan useita kertoja sairaalassa. Jo senkin vuoksi voi vaan ihailla, miten tarmokas ja elämänmyönteinen hän on.
Elina Saksala on nyt koonnut Kisun elämän kansiin ja hyvin upeasti osannut kiteyttää turhia jaarittelematta yhden miehen tarinan. Kirjasta jää erittäin positiivinen jälkimaku!