Teemu Keskisarja on ottanut jälleen aiheekseen hurjan jutun. Hän kertoo Koljosen tapauksen, joka ei ole millään lailla kaunisteltu. Joka tapauksessa kaikki mahdollinen inhimmillisyys on yritetty hakea – ja sitä ei ole paljon.
Toivo Harald Koljonen ei alunperinkään syntynyt mitenkään onnellisten tähtien alla. Äiti kasvatti yksin poikiaan, joista kaksi kuoli nuorena. Toivo oli äidin poika, mutta siitäkään huolimatta ei hänestä mitään herrasmiestä kehkeytynyt. Hän kohteli naisia huonosti, ryyppäsi ja eli huonoa elämää.
Kaikesta huolimatta Koljonen sai perheen perustettua ja kaksi lasta. Vankilakierre kuitenkin alkoi. Koljonen pyöri porukoissa, jotka eivät perheenisälle olisi olleet soveliaita ja niinpä hän laiminlöi perhettä.
Huittisten varavankilan metsätyömaalta hän sitten lähti, ajoi pyörällä taloon, jossa tappoi kirveellä kaikki. Kuusi ihmistä, joista kaksi oli lapsia. Sen jälkeen jatkoi taas matkaa.
Kirves on kirja, jossa siis kerrotaan Koljosen elämästä, joka ei ole missään vaiheessa hohdokasta. Sitten tulee se viimeinen tapaus, joukkomurha ja sen jälkeen ranagaistus, joka on kuolemantuomio.
Toivo Harald Koljonen ammuttiin Maarian kunnassa lokakuussa 1943.
Kirves on mielenkiintoinen kirja siitä, millainen elinkaari voi ihmisellä olla. Aika karmaiseva.