Nelikymppisenä kirjailijanuransa aloittanut Charles Bukowski oli koko aktiiviuransa ajan erittäin tuottelias kirjoittaja. Hän kuoli jo vuonna 1994, mutta jäämistöstä riittää julkaistavaa. Kirottujen nautinnot on alkujaan vuonna 1996 julkaistu novelli- ja runokokoelma, joka on nyt saatu myös suomalaisten lukijoiden käsiin Seppo Lahtisen ja Mikko Pihlajavirran ensiluokkaisena käännöksenä.
10 novellia ja 25 valittua runoa paljastavat hieman uutta kulmaa Bukowskin kirjailijakuvaan. Tässä kokoelmassa tavanomainen juopottelu, naisten kanssa pelehtiminen ja laukkakilpailut jäävät lähinnä sivuosaan ikääntyvän ja sairaan kirjailijan keskittyessä elämän isompiin kysymyksiin. Melko melankolisissa ja harmaissa tunnelmissa liikkuvissa novelleissa pilkahtelee Bukowskin tuttu huumori. Dialogi on nasevaa ja toimintakohtaukset sähäköitä. Naiset ovat hulluja, miehet myös, mutta ehkä eri lailla. Bukowski on vanha renttujen ystävä ja ymmärtäjä. Novelleista erityisesti Viisisenttisen yllättävä kohtaaminen laukkaradalla sekä Epäkohteliaan universumin huikea baarikohtaus olivat mieleeni, jos jotain yksittäistä vahvasta kokonaisuudesta esiin nostaisin.
Bukowskin suorasanaiset ja vapaamittaiset proosarunot eivät hirvittävän paljon hänen novellin mittaisista jutuistaan eroa, eivät teemoiltaan eivätkä tyyliltään. Joka tapauksessa Bukowski kertoo tarinoita ilman suurempia sivupolkuja tai monimutkaisia metaforia. Ja kuten aina, myös Kirottujen nautinnoissa homma toimii. Runoissa vitsinvääntö on vähäisempää ja teemat vielä hieman synkempiä. Kokoelman päättävä upea Entä nyt? toimii vanhan, alakuloisen rentun testamenttina. Siihen on hyvä lopettaa.
Charles Bukowski on aika rajun kirjailijan maineessa, ja tämä päteekin suureen osaan hänen tuotantoaan. Kirottujen nautinnot on hieman siistimpää, kiillotetumpaa Bukowskia, jossa vanhan kirjailijan esittämisenhalu loistaa poissaolollaan. Suosittelen.