Ensimmäisen maailmansodan alkamisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Se on ihan hyvä hetki katsella taaksepäin ja ihmetellä, miten järjetön sekin sota oli. Kirottu sota! tarkastelee sotaa ranskalaisen metallisorvarin näkökulmasta. Kirjan kertojalla ei ole minkäänlaista ymmärrystä sodan motiiveja kohtaan ja se näkyy läpi tarinan vakaana halveksuntana sotaa operoivia tahoja kohtaan.
Kirjassa käydään läpi monet ensimmäisen maailmansodan Ranskan rintaman suurimmista kauhuista. Etulinjojen veriset lihamyllyt, juoksuhautojen liejuinen ankeus. Sotilaat, jotka kuolevat vihollisen luoteihin tai kranaatteihin, tai sitten kahteentoista ranskalaiseen luotiin – teloitettuna karkureina, vaikka kyseessä ovat vain miehet, jotka eivät yksinkertaisesti kestä enää hetkeäkään.
Sodassa ei tosiaankaan ole mitään hyvää kenellekään muille kuin sotateollisuudelle, joka voi paksusti.
Kirottu sota! on taitavasti piirrettyä sarjakuvaa. Kerronta on alkuun vaikeaselkoista, kun tapahtumasta toiseen siirrytään nopeasti ja selittelemättä, mutta pian Tardin tyylistä saa kiinni ja kirjasta onkin jo vaikea päästää irti, vaikka tarinan sisältö onkin suorastaan vastenmielistä. Kirjassa toistuu useampaan kertaan aukeamat, jossa toisella sivulla ovat ranskalaiset ja toisella saksalaiset, samoissa asemissa, vain peilikuvina toisistaan. Tämä on aina vaikuttava tehokeino ja muistuttaa siitä, että rintaman molemmilla puolilla oltiin yhtä lailla ihmisiä ja yhtä lailla syyttömiä valtaapitävien sodanlietsontaan.
Suomenkieliseen laitokseen on pakattu samoihin kansiin alkuperäisen sarjakuvan molemmat osat, eli se kattaa vuodet 1914–1919. Lopussa on Jean-Pierre Verneyn kirjoittama katsaus sotavuosien tapahtumiin; siitä on oivallista kerrata, jos ensimmäisen maailmansodan käänteet ovat päässeet unohtumaan.
Kirottu sota! on upea sarjakuvajulkaisu, joka esittää väkevästi oman näkemyksensä sodankäynnin turhuudesta ja julmuudesta. Kannattaa lukea.