Olen nauttinut Marko Hautalan teoksista suuresti. Kun Goodreads paljasti, että Hautalan esikoisteos on pienen Porvoon Julmapainon julkaisema Kirottu maa, piti kirjastoon laittaa oitis varaus ja kirja noutoon varastosta, jossa se majaili lukijaansa odottamassa.
Kirottu maa sijoittuu 1920-luvun Berliiniin, jossa Alex Schullerin ura Sigmund Freudin oppilaana on päättynyt skandaaliin. Schuller pyörittää nyt psykoanalyyttistä yksityisetsiväntoimistoa ja parhaiden noir-perinteiden mukaan saa asiakkaakseen kohtalokkaan naisen, joka saa viekoiteltua Schullerin mukaan juttuun, johon ei ehkä kannattaisi sekaantua.
Juttuun kietoutuu Saksan nousevaa äärioikeistoa ja poliittista juonittelua, mutta myös okkultistisia piirteitä: alkemiaa, muinaisen Konstantinopolin suuria salaisuuksia, jopa kuolemattomuuden tavoittelua. Schuller löytääkin itsensä lopulta Istanbulista synkkien kauhujen ääreltä. Siellä ei enää luotettava Luger auta, vaan miehestä otetaan mittaa muilla tavoin.
Täysin viimeistelty teos Kirottu maa ei ole, eikä Hautalan myöhempien teosten veroinen. Mainio, varsin tiivis kauhufantasiadekkari se kuitenkin on, ja yhdistelee sen verran omaperäisiä ainesosia, että toista ihan samanlaista sekoitusta ei heti tule mieleen. Hautalan myöhemmän tuotannon ystäville tämä esikoisteos on mielenkiintoinen kuriositeetti, joka on ehdottomasti kirjastolainan arvoinen.