Tässä kuudennessa albumissa kiroillaan ihan entiseen ja tuttuun siilimäiseen tyyliin. Siilit nauttivat keväästä ja rakkaudesta. Odottavat kesää ja pohtivat parisuhdetta. Kiukuttelevat ja piikittelevät toisiaan. Ovat niin ihanan särmäisiä.
Ulkonäköongelmat vaivaavat siilejäkin ja miten on kiva halailla. Kiroilun lomassa ollaan välillä vähemmän piikikkäitä.
Draamaltakaan ei nyt voida välttyä, sillä lopussa tapahtuu se väistämätön, kuolema.
Kiroileva siili on aina luettava ja koettava, sillä niin tulee Siili lähelle meitä kaikkia. Aina sieltä piikien seasta ittensäkin löytää.