Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailija Marja Aho esitteli dekkarisankarinsa, rikoskomisario Simo Sundin, vuonna 2021 ilmestyneessä esikoisteoksessaan Neidonkorento. Sitä en tullut lukeneeksi, mutta tämä Kirkonrotta oli ihan miellyttävä ja viihdyttävä lukukokemus.
Umpirikas Poppe Myllymäki pitää syntymäpäiviään Enonsaaressa – kerrottakoon Lahtea tuntemattomille lukijoille, että se on todella olemassa! Ohjelmaa piisaa, on värikkäästi ja niukasti pukeutuneita latinotanssijoita eikä juomissa kitsastella. Lähipiiri on yhtä menestynyttä kuin hän itsekin. Mutta eipäs ökyrikkaus auta, kun Poppe löydetään juhlien päätteeksi murhattuna, ja samalla Jyrki, eräs lähipiirin miehistä, on kadonnut jäljettömiin.
Toisaalla kirjassa kerrotaan kahdesta maanläheisemmästä miehestä, suntiosta ja kalastajasta, joiden elämäntapa poikkeaa kovasti rikkaiden päähenkilöiden seurapiirielämästä. Mutta miten he liittyvät pääjuoneen? Se ratkeaa vasta loppupuolella kirjaa.
Rikosta selvittämään lähtee sympaattisesti kuvattu rikoskomisario Sund tiimeineen, ja siellä onkin mielenkiintoista väkeä: on alituisesti dieetillä oleva Laiho ja kiukkuisen rasistinen Robbe. Rikostutkinta on kuvattu aivan uskottavasti, ehkäpä siihen perinteiseen suomalaiseen dekkarityyliin, mutta eihän siinä yleensä mitään suurempaa vikaa olekaan: on enemmän tai vähemmän kolkko oikeuslääkäri, mukava rikostutkija, juonikuvio jossa lukijaa ensin johdatetaan kovasti harhaan, kunnes oikea syyllinen löytyy lopuksi. Sundin eli sen mukavan rikostutkijan henkilökuvassa oli vain hieman epäuskottavaa se, miten ihmeessä hän jaksoi seurustella Teijansa kanssa; Teija kun kuvataan varsinaiseksi räpätädiksi, jota Sund ei juurikaan jaksa kuunnella. Mutta tapansa kullakin.
Kirkonrotta on siis oikein pätevä kotimainen dekkari, verisistä murhistaan huolimatta jotenkin leppeää ja ja mukavaa luettavaa. Sellaisen ystäviä tiedän olevan paljon.
