Ne olivat tietoa, jolle oli annettu elämä. Viisautta, jolla oli ääni. Ne lauloivat, kun tähtien valo paistoi sisään kirjaston ikkunoista. Ne tunsivat tuskaa ja kärsivät särkyneistä sydämistä. Joskus ne olivat pahantahtoisia, irvokkaita – mutta sellainen oli kirjaston ulkopuolinenkin maailma. Ja se ei tehnyt tästä maailmasta yhtään vähempää taistelemisen arvoista, sillä missä tahansa oli pimeyttä, siellä oli myös paljon valkeutta.
Elisabeth on orpo ja hän on kasvanut yhdessä Austermeerin viidestä suurkirjastosta. Hänelle on opetettu, että velhot ja taikuus ovat pahoja ja että loitsukirjoja, joita suurkirjastoissa säilytetään, pitää suojella velhoilta. Kirjojen vartijan työ on Elisabethin toiveammatti.
Sattumat johtavat hänet kuitenkin seikkailuun, jossa Elisabeth tutustuu velho Nathaniel Thorniin ja tämän demonipalvelijaan Silakseen, ja hän tutustuu taikuuteen, loitsukirjoihin, Austermeerin historiaan ja asukkaisiin sekä salaiseen maailmaan, joka näiden kaikkien takana häilyy.
Kirjojen tytär on vauhdikas ja mukaansa tempaava kertomus nuoresta naisesta, joka löytää omat todelliset kykynsä seikkailun kautta, johon hän sattumalta tempautuu. Margaret Rogerson kuvailee paikkoja monivivahteisesti ja luo kiinnostavia henkilöhahmoja sekä jännitteitä henkilöiden välille. Kirjojen tytär on myös kunnianosoitus kirjoille ja kirjallisuudelle ja kirjastoille, joissa kirjaviisaus asuu.
Kirjojen tytär on mainio nuorten fantasiakirja, joka kantoi vaivatta myös keski-ikäistä vinkkaajaa tarinan loppuun saakka ja voin sitä lämpimästi suositella lukijoille.
Päivitys: Kirjojen tytär voitti vuoden parhaalle fantasiakirjalle myönnettävän Tähtifantasia-palkinnon vuonna 2021. Lue lisää palkinnon lehdistötiedotteesta.