Kuka on rouva Rosenblad? Jostain historian sivuilta löytyvälle naiselle on osoitettu nippu kirjeitä. Niiden kirjoittaja, H, on meidän ajassamme, ja kirjoittaa rouva Rosenbladille puutarhanhoidosta, kasveista, ihastuksesta ja kenties rakastumisesta. Rouva Rosenblad kai vastaakin. Miten se tapahtuu, vuosisatojen halki, sitä ei tiedä, eikä vastauksiakaan pääse kirjan sivuilta lukemaan. Niihin vain viitataan.
saada teiltä kirje tähän aamuun: kuin hetki, jolloin silmät tottuvat hämärään. lohtu. varmuus, ettei mikään muuttunut, vaikka kaikki muuttui.
Museoalan ammattilaisena toimivan Iina Wahlströmin esikoisteos on sarja päivättyjä kirjeitä. Vuosiluvut puuttuvat, joten järjestyksessäkin on jonkinlaista pientä epävarmuutta. Kokoelman ensimmäinen teksti kehystää: “löysin kirjeet kahvilasta, jonka tunnelma on hieman pölyinen” ja luonnehtii myös: “vanhoja ja tuoreita yhtä aikaa. / totta ja sepitettä niin kuin kaikki on”. Teoksen loppuun on kirjoitettu faktaa ja fiktiota yhdistelevä lähdeluettelo, teos keskustelee jokusen todellisen lähteen kanssa ja monen kuvitellun.
Kirjemuoto tuntuu raikkaalta; sellaista harvemmin runokokoelmissa näkee. Niin paljon jää sanomatta, että lukijalle jää runsaasti aukkopaikkoja täydennettäväksi. Samalla Wahlström avaa teksteissä tarpeeksi, jotta lukija saa otetta siitä, mistä on kyse. Nykyajan ja rouva Rosenbladin menneisyyden vuoropuhelussa riittää ainesta ja teoksen tunnelmasta on ilo nauttia.