Matematiikka on vaikeaa, eikä sitä voi ymmärtää. Matematiikot ovat kaikki outoja introverttejä, jotka istuvat vain kammioissaan päivät pitkät eivätkä tee mitään hyödyllistä. Matematiikkaa ei tarvita mihinkään. Väärin. Matematiikan professori ja yksi matematiikan kansantajuistamisen akateemisista uranuurtajista Ian Stewart pyrkii kohti mahdotonta ja kirjoittaa kirjan matematiikasta siten, että kuka tahansa voi sen ymmärtää.
Kirjeitä nuorelle matemaatikolle on nimensä mukaisesti reilun parinkymmenen kirjeen muotoon kirjoitettu kirja, jossa kirjoittaja, ilmeisesti vanhempi matematiikan professori, keskustelee nuoren sukulaistyttönsä kanssa ja seuraa hänen etenemistään matematiikasta kiinnostuvasta lukiolaisesta opintojen kautta yliopistolliseen virkaan matematiikan laitoksella. Samalla kirjoittaja kertoo omasta urastaan sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja anekdootteja matematiikan historiasta.
Kirjeitä nuorelle matemaatikolle on saanut innoituksensa vuonna 1940 julkaistusta G. H. Hardyn populaarimatematiikan klassikosta Matemaatikon apologia, joka edelleenkin Stewartin sanoin sisältää lukemisen arvoista materiaalia, mikäli sen osaa sitoa omaan historialliseen viitekehykseensä. Hyviä matematiikkaa popularisoivaa teoksia ei kuitenkaan ole liikaa, ja Stewart onkin sitä mieltä, että on aika päivittää Hardyn klassikko uudelle vuosituhannelle.
Päätehtävässään Kirjeitä nuorelle matemaatikolle onnistuukin erinomaisesti. Kirja on tulvillaan intohimoista, innostunutta ja asiastaan varmaa sanomaa. Matematiikka on hienoa, hullaannuttavaa — ja ennen kaikkea tarpeellista. Ilmaiseksi ei matematiikassa mikään kuitenkaan tule, ja välillä Stewart pysähtyykin pohdiskelemaan myös tutkimustyön raskautta. Kaikessa paistaa kuitenkin palava halu kertoa, kuinka suurta riemua matematiikan maailma voi tutkijalleen tuottaa.
Kirjeitä nuorelle matemaatikolle on lähes pakollista lukemistoa kaikille matematiikan opettajille. Se voi myös toimia hyvänä innoittajana matemaatikon urasta haaveileville, tai muutenkin aiheesta kiinnostuneille. Vasta muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa ilmestynyt kirja noussee nopeasti alansa klassikkoteokseksi. Itse aion jakaa tätä teosta kirjastipendeinä lahjakkaille oppilailleni niin kauan, kuin painosta riittää.