Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sosiaalinen infantiilius on venäläisten peruspiirre, joka ei ainakaan parane Vladimir Putinin hallitsemistavalla eli ylhäältä voimakkaasti ja voimatoimin ohjatulla autoritäärisellä demokratialla. Infantiilius näkyy juopotteluna, varasteluna, patriarkaalisuutena ja niin edelleen. Soppaan kun vielä sotkee tuomioistuimet, nuo – ’meidän synnyinmaamme ainainen häpeä’ – julkeat vallan puolustajat, niin siinä sitä ollaan.
Mihail Berg perkaa venäläisyyttä olan takaa, mutta vielä enemmän vallanpitäjien toimia. Neuvostovallan aikana hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta kirjojen julkaisemiseen kotimaassaan. Sitten tuli glasnost ja vapaus. Mutta lupaavan alun jälkeen on kaikki palautumassa ennalleen, Putinin aikana media on taas otettu Kremlin valvontaan.
Venäjällä ei käyty perusteellista puhdistusta kommunismista niin kuin Saksassa sodan jälkeen natsismista, niinpä sama porukka joka aikaisemmin pauhasi yhteisomistuksen ja kommunismin puolesta hyvin nopeasti käänsi päänsä ja alkoi puhua yksityistämisestä samalla sitä suorittaen – ja oikein kahmalokaupalla.
Poliittinen retoriikka oli muuttunut talousretoriikaksi. Oligarkkien juhla alkoi.
Bergin, kirjailijan ja kirjallisuuskriitikon, Kirje presidentille on vuosikymmenen takainen, silti kuin tätä päivää. Sananvapaus ei Venäjällä kummoisissa kantimissa ole. Valtavat valtion omaisuudet ovat karanneet harvojen käsiin.
Pietarilainen Mihail Berg on pietarilaisen Putinin ikä- ja katutoveri. Molemmat ovat syntyneet vuonna 1952 ja kasvaneet samoilla köyhillä kujilla Taurian-puiston liepeillä, kuitenkaan tosiaan tuntematta, mutta todennäköisesti samoissa ’riennoissa’ poikavuosina mukana riehuneet, huliganismia harjoittaneet, kamppailulajeja harrastaneet.
Mihailin kirje Volodjalle on pitkä ja perusteellinen, mielenkiintoinen ja paikoin yllättäviä yksityiskohtia sisältävä, kuten se että Putin DDR:stä KGB:n hommista palattuaan olisi joutunut leivänsyrjässä pysyäkseen ajamaan pimeää taksia 1990-luvun alkupuolen Pietarissa ennen kuin ura kunnolla urkeni valtionleivissä. Puhumattakaan siitä kierosta tiedustelijan logiikasta, joka valtamiestä aina vaan vie ja viehättää: ei ole saatu kiinni – ei ole varas.
Yllättävän mielenkiintoinen yllättäen käsiin osunut kirja naapurimaasta, julkeakin.