Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kahdentoista novellin kokoelmasta osa on aiemmin julkaistuja mm. sci-fi- ja fantasiajulkaisuissa, osa on uusia. Kaikki eivät ole spekulatiivista fiktiota. Yhteistä kaikille on notkea sanankäyttö ja ovelat juonenkäänteet.
Antologian ensimmäisen, ”Eilinen”-osan novellissa Huomiseen, Erzbeth! ollaan reaalimaailmassa ja hyvin konkreettiseksi luodussa sodan ja pakenemisen tunnelmassa. Tarina on kokoelman vakavimpia. Ihme-novellissa liikemies pyhiinvaeltaa joulun syntysijoille ja tilittää marmattaen matkan vaivoja. Polveileva, muodollisuutta uhkuva lauseilu kuvaa herkullisesti matkamiehen sieluntilaa. Ääriviivattomasta kehkeytyy kauhutarina, sieltähän hahmottuu Viiltäjä-Jack.
”Tänään”-osan Kaatomestareissa maa on veden vallassa, vesi kun ei juokse ylämäkeen jääräpäisimmänkään isännän pihasta. Novelli on huumorin tyylinäyte. Novellissa Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään Koskinen nauraa kollegalleen mutta viimeksi ja parhaiten kirjallisuustutkijalle. Novellissa Paholainen, jossa nimihenkilö saapuu Matin ja Liisan tupaan perheriitaa lietsomaan, mennään fantasian puolelle. Vai liekö tuo arkirealismia, Piru kaikkitietävänä kertojana?
”Huomenna”-novellit ovat tulevaisuusfantasioita. Paimentamisen sietämätön keveys on dystopia, jonka rappeutuvassa maisemassa heikot ja epävakaat tapaukset poistetaan yhteisöstä. Muissa tämän osan novelleissa on huumoria, ainakin hirtehistä. Sydänystävässä tekniikka ottaa vallan käyttäjästään… vai sittenkin toisin päin? Lehmän paluu on monitahoista parodiaa. Avaruudesta palaavaa Pyhää Lehmää palvotaan papillisin menoin, ja lehmä lähinnä paskantaa. Uneton vankilassa kuvaa tylyn panopticonin ja kohtalokkaan väärinkäsityksen.
Hyvä idea koota samoihin kansiin jo julkaistujakin novelleja, jotta ne saavat lisää ja erilaista lukijakuntaa kuin lehdissä. Kannattaa lukea – jos et pidä yhdestä, pidät varmasti monesta.