Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Löysin tämän kirjan sattumalta kirjaston teekirjojen hyllystä. Aiheesta on niin vähän kirjoja, että jokaiseen on syytä tarttua. No, kävi ilmi, että teenjuojan näkökulmasta tässä mennään vähän ohi aiheen, mutta kiinnostava kirja tämä silti oli.
Kirja teestä on sadan vuoden takainen teos, 1900-luvun alussa merkittävän japanilaisen ja kiinalaisen taiteen tuntijan, japanilaisen Okakura Kakuzōn länsimaiselle yleisölle englanniksi laatima johdatus itämaiseen estetiikkaan. Kirjan fokuksessa on tee ja nimenomaan japanilainen teeseremonia, johon kiteytyy paljon merkittävää estetiikkaa. Okakura pitää nimenomaan teemestareita erittäin keskeisinä hahmoina monen taiteenlajin kehityksen kannalta.
Teeseremoniahan vaatii ympärilleen moitteettomasti sisustetun teehuoneen, jonka arkkitehtuuri on tärkeää, samoin vähät ja huolella valitut koristukset sisällä. Tee-elämys alkaa jo ulkona, teehuoneeseen johtavalla puutarhapolulla, eli puutarhanhoitokin kietoutuu teekulttuuriin. Filosofian puolella Okakura yhdistelee teeismiinsä Laozin, Kungfuzin ja Buddhan ajatuksia.
Minna Törmä on suomentanut kirjan oivallisesti, pohjustaen sitä tarpeellista kontekstia tuovalla esipuheella ja varustaen sen alaviittein, jotka selventävät lisää. Okakuran transkriptioepämääräisyydet on korjailtu. Lopputuloksena on esteettisesti miellyttävä, kiehtova pieni kirja, joka ei ehkä sinänsä teenjuojalle tuo juomastaan varsinaisesti lisätietoa, mutta avaa etenkin japanilaista estetiikantajua hienostuneesti.
Kukkatarinoita on loputtomiin. Me kerromme enää vain yhden. 1500-luvulla päivänsini oli meillä vielä harvinainen kasvi. [Teemestari] Rikyû oli istuttanut sillä kokonaisen puutarhan, jota hän hoiti väsymättömän huolellisesti. Hänen rönsykasvinsa maine kiiri Taikô Hideyoshin korviin ja Hideyoshi ilmaisi halunsa nähdä kasvit. Rikyû kutsui hänet aamuteelle taloonsa. Sovittuna päivänä Hideyoshi käveli puutarhan läpi, mutta missään ei näkynyt merkkiäkään rönsyistä. Maa oli tasoitettu ja siroteltu pikkukivillä ja hiekalla. Synkkänä vihasta despootti astui teehuoneeseen mutta siellä häntä odotti näkymä, joka kokonaan palautti hänen hyväntuulisuutensa. Tokonomassa harvinaisessa Song-kauden pronssiastiassa oli yksi ainoa päivänsini – koko puutarhan kuningatar.
— Kirja teestä, s. 96
