Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ollin naapurissa on kiehtova, autio puutalo. Jos Olli vain omistaisi tuon rakennuksen, hän perustaisi sinne makeiskaupan. Siellä hän sitten möisi mitä ihmeellisimpiä makeisia ja tekisi lapset onnellisiksi. Eräänä päivänä vanhaan taloon muuttaa liikeyritys. He eivät myy makeisia vaan ikkunapesuja. Ilman tikkaita. Olli lyöttäytyy mukaan tähän pelikaanin, kirahvin ja apinan erikoiseen liiketoimintaan. Ja töitäkin on tiedossa. Rikas mies haluaa pesettää heillä kaikki kartanonsa kuusisataaseitsämänkymmentäseitsemän ikkunaa.
Pakko myöntää, ettei Kirahvi, Kaani ja minä ole Roald Dahlin tuotannon parhaimmistoa. Kirjan tapahtumat etenevät syöksyilevästi ja höttöisesti. Jos asian ilmaisisi kauniimmin, voisi sanoa, että juoni pulppuilee kuin viisivuotiaan mielikuvitus. Kirjassa on toki hauskat hetkensä, mutta jokin syvällisempi taso tekstistä puuttuu. Eikä kirja millään yllä sellaisten Dahlin teosten kuin Jali ja Suklaatehdas, Matilda ja Jaakko ja jättipersikka tasolle. Tietysti Dahlin kirjojen humaanisuus tästäkin lyhyehköstä tarinasta välittyy. On aina kaunista, että unelmat lopussa toteutuvat. Tavalla tai toisella.
Kirahvi, Kaani ja minä –teosta pitävät pystyssä muutamat kielelliset vitsit ja Quentin Blaken kuvitus. Kuvia kirjassa onkin mukavan runsaasti. Toivottavasti nuoremmat lukijat kuitenkin saavat kirjan sutjakkaista tapahtumista irti aikuista lukijaa enemmän.