Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä teos – luokiteltakoon se tasapuolisesti niin dekkariksi kuin aikakauttaan sekä nuorisoa kuvaavaksi romaaniksi, psykologiseksi aivan varmasti, oli katsantokanta mikä tahansa – kuvaa 14-vuotiaiden Erikin ja Edmundin kesää, hitonmoista kesää, 1960-luvun alussa. Erikin äiti taistelee sairaalassa syöpää vastaan ja isä aavistelee kesästä tulevan kovan. Aikuinen Henry-veli kirjoittaa kirjaa perheen Genesaretiksi kutsutulla kesähuvilalla, jonne pojat lähetetään lomanviettoon.
Teos on oivallinen sukellus sekä teini-ikäisen pojan ajatusmaailmaan että kuvaamaansa aikakauteen. Lukijan on helppo käsittää millaisia tunteita kuvankauniin Ewa Kaludiksen – kuin Kim Novakin – saapuminen veljen vieraaksi Erikissä aiheuttaa, eikä ole myöskään vaikeaa uppoutua 1960-luvun tunnelmaan, miltei kuunnella Henryn kirjoituskoneen naputusta lämpimässä kesäyössä.
”Syöpä-Treblinka-Rakkaus-Nussia-Kuolema.” Kaikesta ei tietenkään puhuta. Näennäistä idylliä varjostaa kuitenkin Se Kamala. Murha, joka tapahtui vasta heinäkuulla, mutta jonka olemassaolosta minä-persoonan kertojahahmo alusta asti lukijaa muistuttelee. Kirjailija pitää murhaajan henkilöllisyyden salassa viimeiselle sivulle asti, eikä totta puhuen paljasta sitä lopullisesti milloinkaan. Kiusallista.
