Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
En ollut pitkään aikaan – sitten Freida McFaddenin Kotiapulaisen – lukenut yhtään amerikkalaista trilleriä, vaikka niitä ilmestyy säännöllisesti. Kuitenkin tämä Laure van Rensburgin romaani alkoi kiehtoa, eikä vähiten aiheensa vuoksi, sillä olen aina ollut kiinnostunut erilaisista uskonnollisista yhteisöistä.
Sellaisessa nuori Abigail elää. Kysymys on eteläcarolinalaisesta fundamentalistisesta seurakunnasta, New America Baptist Church, jossa Raamatun opetukset on siis otettu hyvin kirjaimellisesti ja vähän tulkittu ylimääräistäkin. Etenkin naisen asema on vankasti määritelty. Hänen kutsumuksenaan on oltava vaimon ja äidin ja kodinhoitajan tehtävä, kaikki muu on syntiä. Lisäksi värikäs ja avonainen pukeutuminen on syntiä. Vanhempien uhmaaminen on syntiä. Feminismi, abortti ja etenkin homoseksuaalisuus ovat melkein kuolemansyntejä. Tulee väkisinkin mieleen todellinen amerikkalainen kulttiyhteisö, Westboro Baptist Church, josta mainio brittiohjaaja Louis Theroux on tehnyt dokumentteja.
Mutta nyt Abigailin elämässä on tapahtunut kauheita. Hänen kotinsa on palanut maan tasalle, ja vanhempien palaneet ruumiit löytyvät raunioista. Onko Abigaililla itsellään jotain osuutta tapahtumiin? Hän on unohtanut kaiken, mitä onnettomuutta ennen ja sen aikana tapahtui. Ja kuka lienee erikoinen Summer, joka on maleksinut kirkon maiden liepeillä tehden kuulemma podcastia seurakunnasta?
Romaanin tapahtumat kulkevat jännittävästi kahdella aikatasolla, ennen onnettomuutta ja sen jälkeisellä nykyhetkellä. Lukijalle paljastuu jatkuvasti uusia asioita yhteisöstä ja sen jäsenistä, ja lopulta myös itse Abigailista.
Mielelläänhän tämän kirjan luki, ja sen kerronta piti hyvin otteessaan loppuun asti, ja vaikka muutamat asiat olikin melko helppo arvata etukäteen, myös yllätyksiä riitti. Henkilöt olivat melko uskottavasti kuvattuja, samoin itse yhteisö. Jotkut sen piirteistä saattoivat aluksi tuntua liioittelulta, mutta toisaalta amerikkalaiselta kulttiuskonnolta voi odottaa melkein mitä vain. Myös miljöön kuvauksessa oli ansioita, helle tuntui paahtavan välillä jo lukijankin mielessä. Jos tällaiset tekijät ovat onnistuneita, niin mitä muuta voisikaan jännitysromaanilta toivoa?
