Harmaita suhahduksia on vehmersalmelainen pienkustantamo, joka julkaisi ensimmäisenä kirjanaan Hanna-Maija Valjasen esikoisrunokokoelman Kiltin kapina. Kokoelma koostuu eri aihepiireistä, joista keskeisiä ovat muu muassa kiusatuksi tulemisen aiheuttamat tunteet, masennuksen kohtaaminen ja oman ruumiin hyväksyntä.
Kokoelma on esikoisrunoille tyypillisesti epätasainen, ja vähän tiukempi kustannustoimittajan työ olisi varmaan tehnyt sille hyvää. Runoja on melko paljon, ja osa niistä on varsin oivaltavia aforistisuudessaan. Valjanen onkin parhaimmillaan juuri lyhyehköissä runoissaan, joissa hän saavuttaa kohtalaisesti iskevyyttä.
”He käskivät unohtamaan
lyönnit ja sanat
syyt ja seuraukset.
Ei saa maksaa pahaa pahalla
vihaa katkeruudella.
Mutta minä
olen jo maksanut täyden summan
tasarahalla.”
Pidemmissä taas sorrutaan helposti turhaan selittelyyn ja rautalangasta vääntämiseen. Lisäksi minulle jäi arvoitukseksi, miksi suuri osa runoista oli haluttu asetella sivulle portaittain sisennetyksi, mutta se lienee pikkuasia.
Uskoisin että tämä kokoelma kiinnostaa niitä, joilla on ollut samankaltaisia kokemuksia elämässään, sillä muodon puutteista huolimatta runoista välittyy vahva tunne.