Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mitä tulee ensimmäisenä mieleen kun puhutaan Kikasta? Niinpä – mutta kaiken sen takana oli ihminen ja siitä tämä kirja kertoo. Minua on aina kiehtonut, mitä on sen julkisuuskuvan takana. Tässä kirjassa Kikan, Kirsi Sirén (os. Viilonen) elämän on kirjoittanut kansiin Raija Pelli. Pelli oli Kirsin ystävä ja kertoo ystävänsä elämästä niin kuin vain ystävä voi sen tehdä – kunnioittaen, mutta silti kertoen ne kipeimmätkin paikat.
Kirsi Viilonen halusi olla Kikka, hän halusi viihdyttää, laulaa ja olla suosiossa. Se, mitä kaikkea se toi tullessaan, hän ei kestänyt. Hyvin pian tulee ilmi, että Kirsi on herkkä ja alkaa hukuttaa vastoinkäymisiään alkoholiin. Siitähän ei hyvä seuraa ja karuselli alkaa pyöriä.
Hänellä oli pitkäaikainen miesystävä, jonka kanssa meni naimisiinkin ja he saivat lapsen. Pitkään mies jaksoi rinnalla olla ja tukea, kunnes sekin tuki loppui. Ystävät tukivat myös, mutta jotenkin jäi sellainen olo, ettei Kikkaa kukaan kyennyt auttamaan. Hän oli kiltti ja ystävällinen, mutta sitten se toinen puoli, mikä kaiken aikaa tulee ilmi, oli se, mikä aiheutti murhetta myös läheisille ja työkavereille. Jatkuvasti ei voi antaa anteeksi töppäyksiä, joista kärsii moni muukin kuin Kikka itse.
Kirja on kirjoitettu niin, että sen lukee nopeasti. Asiat on kiteytetty, eikä jaaritella turhia, ei mitään revittelyjä tai suuria kerronnallisia episodeja, vaan napakkaa tarinaa. Kaikesta huolimatta viihdekirja ja upeat kuvat Kikasta nostaa nostalgiahöyryjä pintaan.
Harmi, että kaunis ja kykenevä Kikka ihan liian aikaisin menehtyi, mutta hienoa, että Raija Pelli kertoi Kirsi/Kikan tarinan meille ja niin, että se on uskottava.
