Rakas Laura,
Kiitos tästä kirjasta, joka antoi minulle monta ihanaa hetkeä! Luin sitä ensin itsekseni ja olin aivan haltioitunut jo siitä, miten alussa kerroit, saatesanoissasi, kuinka kiität mielessäsi joka päivä ihmisiä, jotka tekevät elämästäsi elämisen arvoista. Aivan mahtavaa.
Kun olin lukenut itsekseni, olin niin sillä mielellä, että halusin jakaa sitä ja niin olen lukenut sinun kirjeitäsi minun ystävilleni, minun Tarinakoukkulaisilleni, suositellut luettavaksi ihan kenelle tahansa.
Jokainen kirjeesi tuo esiin erilaisen tyypin ja juuri sellaisen, että hyvä kun kirjoitit. Samalla ajattelee, että kuka tahansa voisi tehdä niin, kirjoittaa kirjeitä joillekin, kiitoskirjeitä tai ylipäätään kirjeitä, kertoakseen asioita, jotka ovat jääneet sanomatta.
Kun kirjoitit kirjeen Sulo-vaarille, se oli niin koskettava. Hämmästelin, kuinka Sulo-vaari oli kirjoittanut aikoinaan sinulle kirjeitä. Jäi siinä heti mieleen, että on se sukuvika, kun suksi ei luista, mutta kynä kulkee.
Kaikki ne erilaiset kiitoskirjeet erilaisille ihmisille, nuorille ja vanhoille, elossa oleville ja niille, jotka ovat jo poissa. Jokainen oli koskettava ja ansaittu.
Pidin jokaisesta kirjeestä aivan tavattomasti, sillä niissä oleva asia tuotiin esiin niin, että sitä oli itse kaiken aikaa kiitollinen siitä, että se oli kirjoitettu ja että sen sai lukea.
Kiitos siitä, että olet kuvittanut kirjan sivuja omilla pienillä piirustuksillasi, jotka mukavasti tuovat kirjaan omanlaisia valopilkkuja.
Lukukokemuksesta olen niin kiitollinen ja uskoisin, että niin on moni muukin.