Jeeves-tarinoita I on alaotsikkona näiden aiemmin suomentamattomien tai nyt uudelleen suomennettujen tarinoiden sarjalle. Kirja sisältää kaksi romaania, Jepulis, Jeeves ja Kiitos, Jeeves, sekä novellin Munakasta, Jeeves. Ja lisää siis ilmeisesti seuraa.
Televisiostakin tuttu Jeeves on herrasmiespalvelija, jonka isäntä Bertram ”Bertie” Wooster toheloi itsensä pelastettavaksi pulmatilanteesta toisensa jälkeen. Tarinassa Jepulis, Jeeves Bertie ryhtyy avittamaan ystäväpiirinsä potentiaalisia naimakauppoja ja kohtaa ongelmia niin kuin hyväsydämisillä hölmöillä tällaisissa asioissa on tapana. Kiitos, Jeeves pitää sisällään muun muassa perintösotkun, jossa nokkela Jeeves pelastaa isäntänsä mustamaalatut kasvot.
Juonenkäänteet menevät komedian parhaiden perinteiden mukaan. Tyyppien ja tarinan rakentelun kruunaa tekstityyli, jossa hervoton verbaalisuus, kuiva englantilaishuumori ja vielä tahattoman näköinen komiikka – ”yritin hiipiä kuin käärme” – koettelevat lukijan naamalihaksia. Tekstityyli tukee mainiolla tavalla päähenkilöiden hahmoja. Mokailevan Bertien kertojanääni jaksaa hymyilyttää vielä 500 sivun jälkeenkin, koska sen huumorissa on sävyjä; vastapainona on palvelija Jeevesin hillitty replikointi klassikkositaatteineen ja latinan lentävine lauseineen.
P.G. Wodehouse Jeeves-tarinoineen on klassikko lajissaan. Vaikka huumorikirjallisuus ei ole aivan ylinnä omassa lukupinossani, tässä on pakko myöntää, että hauska on hauskaa. Kirjailija hallitsi lajinsa, ja samaa voi ehdottomasti sanoa myös suomentajasta.