Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.
Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.
Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.
Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.
Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.
Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.
Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.
