Steve Antonyn herra Panda tuli minulle tutuksi toissa vuonna ihastuttavan Herra panda leipoo -teoksen myötä. Tuolloin karhuherra oli leipomispuuhissa. Leipomusten valmistuminen kuitenkin otti oman aikansa, eivätkä ystävät jaksaneet odottaa – pingviiniä lukuun ottamatta.
Tällä kertaa herra Panda tahtoo antaa ystävilleen lahjoja. Käy kuitenkin hieman hassusti, kun jokainen lahjoista osoittautuu jollakin tapaa saajalleen epäsopivaksi. Herra Panda ei kuitenkaan lannistu vaan jatkaa lahjomistaan viimeiseen saakka, sillä ei niinkään tärkeintä ole lahjan sisältö, vaan siihen kuuluva kaunis ajatus. Ja muistaahan lopulta eräs ystävistä sen kaikista tärkeimmän, pienen mutta niin kultaisen sanan kiitos.
Herra Panda -kirjat, jotka ovat kasvaneet jo kuuden kirjan sarjaksi, ovat kerrassaan mainioita. Suomennoksia tosin on vasta kaksi, mutta lisää lienee tulossa, toivottavasti ainakin. Kirjojen yksinkertaisuus mitä niin tarinaan, kuvitukseen kuin tekstiinkin tulee, tekee niistä sopivia jo pienillekin katselijoille ja kuuntelijoille. Ehdotonta plussaa on, että näitä lueskelee aikuinenkin mielellään. Pisteitä siis ropisee ainakin tältä suunnalta.