Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Virginia Woolf ei ollut vain yksi romaanin uudistajista ja modernismin edelläkävijöistä. Hän oli myös ahkera esseisti ja lehtikirjoittaja, jonka tietämys kirjallisuudesta ja kulttuurin eri aloista on häkellyttävä. Esseekokoelma Kiitäjän kuolema ja muita esseitä tarjoaa 66 parista sivusta pariinkymmeneen sivuun venyvää tekstiä, jotka käsittelevät kirjallisuuden klassikoita ja aikalaisteoksia, kieltä ja sen ilmaisumahdollisuuksia, naisia kirjoittajina, musiikkia, matkoja ja niinkin banaalia aihetta kuin sairastaminen.
Vaikka aihekavalkadi on moninainen, teoksen pääpaino on ehdottomasti kirjallisuudessa ja kirjoittamisessa, joiden läpi tai kautta monia muita asioita käsitellään. Esseiden läpi kulkeutuu ääni, joka on älykäs, terävä, ironinen ja itsevarma. Kirjoittaja uskaltaa kritisoida ja kyseenalaistaa, mikä näkyy erityisesti vastineissa, jotka Woolf on kirjoittanut kirjansa arvosteluista. Woolf uskaltaa sohia muurahaispesään, jota kutsutaan englantilaiseksi hienostokulttuuriksi, mutta asettaa myös itsenä ironiseen valoon, esimerkiksi esseessä Keskilentoiset. Erittäin viehättäviä ovat matkustamista käsittelevät tekstit, jotka keventävät välillä varsin tiivistä ja osin työlästäkin lukupakettia.
Kiitäjän kuolema avaa näkymiä englantilaiseen klassikkokirjastoon mutta myös viime vuosisadan alun elämään. Tietyt nimet, kuten Jane Austen ja Charles Dickens, toistuvat monesti. Woolfilla on laaja tietämys ja näkemys myös aikalaisistaan, mistä kertoo esimerkiksi Hemingwaytä käsittelevä essee. Teksteissä vilahtelee myös lukuisia nimiä ja viittauksia teoksiin, joita nykylukija ei tunne. Muutama teksti käsittelee naisten asemaa ja naisten kirjoittamista, joiden puolesta Woolf taisteli.
Kaiken tämän keskellä lukijaa alkaa viehättää esseiden ajattomuus: jos jotkin kirjailijanimet vaihdettaisiin ajankohtaisiin, olisi esseiden sanoma silti sama. Monet kirjallisuutta ja kirjallisuuskritiikkejä koskevat totuudet ovat aina ajankohtaisia. Ajatuksia herättää myös naisten asema: mikään ei liene sadassa vuodessa muuttunut, vaikka naisilla onkin nykyään omaa rahaa. Perheen arjesta huolehtiminen on usein edelleen enemmän naisen harteilla, mikä vie aikaa ja energiaa taiteelliselta työltä.
Suosittelen Woolfin esseitä kaikille kielestä, kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta kiinnostuneille mutta myös niille, joita kiinnostaa Englannin historia ja kulttuuri. Teosta voi lukea teemoittain ja pätkissä, ja tulen varmasti palaamaan joihinkin teksteihin vielä monia kertoja. Jaana Kapari-Jatan suomennos on erinomaista työtä ja nautinnollista luettavaa. Kirjan lopussa on lista teoksista, joista esseet on kokoelmaan poimittu. Olisin kuitenkin kaivannut vielä tarkempaa tietoa siitä, missä ja milloin tekstit on ensimmäisen kerran julkaistu.
