Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kiinalainen rakkaustarina on tosikertomus kahdesta nuoresta, joista tuli omilla tahoillaan kansalaisoikeusaktivisteja.
Hu Jia aloitti jo nuorena luonnonsuojelun parissa; hän matkusti Mongoliaan istuttamaan puita autiomaahan, josta metsä oli valtavin hakkuin tuhottu. Zeng Jinyan havahtui tuolloin Kiinassa vaiettuun tosiasiaan; maassa oli satoja aidskyliä. Kyliä, joiden asukkaat olivat saaneet tartunnan verenluovutuksen yhteydessä ja joiden olemassaoloa ei edes tunnustettu, saati että heitä olisi hoidettu. Näissä piireissä nuoret tapasivat toisensa, vuosien mittaan tutustuen ja avioituen vuonna 2006. Tällöin Hu Jia myös päätti ryhtyä kokoaikaiseksi kansalaisoikeusaktivistiksi.
Seurauksia ei tarvinnut kauaa odottaa, sillä pariskunta joutui käytännössä kotiarestiin. Heitä valvoi jatkuvasti useampi Guobaon, Kiinan salaisen poliisin, virkailija. Heidän kirjeitään, puheluitaan sekä sähköpostejaan valvottiin tarkasti. Jopa Zeng Jinyan synnyttäessä paikalla oli poliiseja. Tytär Hu Qianci syntyi ja lähes välittömästi tämän jälkeen, Pekingin olympialaisten alla, Hu Jia pidätettiin öisen kotietsinnän yhteydessä. Raakojen kuulustelujen jälkeen hänet tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen. Tuomio vaiensi miehen hetkeksi, mutta teki hänestä maailmankuulun toisinajattelijan.
Sami Sillanpää kuvailee Zeng Jinyan elämää yksinhuoltajana ja jatkuvasti poliisin valvottavana. Onneksi hänellä oli käytössään Twitter, jolla hän sai läpi useita viestejä sekä omasta että miehensä tilanteesta. Lisäksi vankilakirjeet ja satunnaiset tekstiviestit toivat lohtua, mutta poliisivartio pihassa ja jopa ovitasanteella teki arkielämästä vaikeaa. Hu Jian elämä vankilassa oli rankkaa, kuten vain kiinalaisessa vankilassa voi olla. Lisäksi häntä valvottiin sielläkin herkeämättä, eikä maksasairaus ainakaan parantunut näissä olosuhteissa.
Viimeisenä miehensä vankeusvuonna Zeng Jinya alkaa miettiä heidän yhteiselämäänsä. Onko siinä enää mieltä, että mies menettää terveytensä aatteen vuoksi? Tytär ei tunne isäänsä, eikä heidän elämänsä ehkä koskaan ole turvattua? Hän tekee ratkaisun, joka on raaka, mutta järkeenkäypä tulevaisuuden kannalta – sen tulevaisuuden, joka vielä on edessä.
Sillanpää on henkilökohtaisesti haastatellut asianosaisia ja tavannut heidät sekä ollut myös muuten yhteydessä heihin sekä heidän ystäviinsä, kannattajiinsa ja sukulaisiinsa. Tämä on tositarina toisinajattelijoiden, yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten kohtalosta maassa, jossa ihmisoikeusrikkomukset ovat edelleen jokapäiväisiä. Tarina on tavallaan eleetön ja samalla monivivahteinen kuin kiinalaiset runot ja kertomukset – lukija saa osittain itse määritellä omat mielipiteensä.