Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kiillon kansikuva on hivenen hämmentävä lähikuva naisen nenästä ja suusta. Nimikään ei johda kovin pitkälle. Kauempaa katsottuna kansi muuttuu kuitenkin hieman helpommaksi hahmottaa ja kirja taas aukeaa lukemalla. Kirja on newyorkilaisen Edien tarina; Edie on 23-vuotias musta nainen, joka työskentelee kustannusalalla ja on suhteessa itseään 23 vuotta vanhemman naimisissa olevan valkoisen miehen kanssa.
Edie saa potkut töistä ja häädön kämpästään. Hän löytää itsensä asumasta Ericin kotona, kummallisena kolmantena pyöränä Ericin ja tämän vaimon Rebeccan avioliitossa. Asetelma on erikoinen, siinä on hyväksikäyttöä, ystävyyttä, vihamielisyyttä ja yllättävää hellyyttä ja lämpöä.
Tarina on värikäs. Kiilto tuntuu liioittelevalta, groteskilta, mutta samalla siinä on todelliselta tuntuvaa julmuutta. Yhdysvaltojen yhteiskunta on vain niin väkivaltaisen epätasa-arvoinen, etenkin mustia naisia kohtaan, että kaikenlaiset kamaluudet on hyvin helppo uskoa ja ottaa todesta. Kun yhteiskunnassa ei ole minkäänlaisia sisäänrakennettuja turvaverkkoja, yksilön on torjuttava osattomuutta kaikin käytettävissä olevin keinoin. Vaikka sitten näin, miten Edie toimii.
Yhteiskuntaluokka on siis Kiillossa vahvasti keskiössä, sen verran jyrkkä kontrasti Edien kaikin keinoin -elämän ja Ericin ja Rebeccan hyvinvoivan valkoisen New Jersey -keskiluokkaisuuden välillä on.
Hieman pisti silmään aikajanan vinous. Edie on 23-vuotias ja kirjan tietojen mukaan syntynyt vuonna 1997, mutta paikoin Edien elämänkulkua kuvaillaan tavalla, joka toimisi paremmin, jos Edie olisi syntynyt vuonna 1990, kuten Raven Leilani itse on. Eipä tämä lievä epäjohdonmukaisuus lukukokemusta varsinaisesti haittaa, kunhan on vain huvittava pikkujuttu, johon kustannustoimittajan olisi luullut tarttuvan.
Ei siis lainkaan hullumpi kirja, etenkin esikoisteokseksi. Raven Leilani onnistuu kuvaamaan tässä luokkakuvauksen lisäksi jotain kiehtovaa ja outoa.
