Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Millaista on elää lapsena ja samalla vallankumouksellisena? Chilestä viime hetkellä paenneen perheen kaksi tyttöä katsoivat kuolemaa ja teloittajia silmiin jo 4–5-vuotiaina. Sen jälkeen Carmen oppi paljon. Kun perhe pakeni Kanadaan, kodista tuli vastarintaliikkeen salainen turvapaikka. Sohvalta löytyi aamulla vieras toveri, joka saattoi majoittua pidemmäksikin aikaa. Tytöt kävivät kuitenkin normaalisti koulua, Carmen ihaili Charlien enkeleitä, piti pop-musiikista ja eli kuten nuoret muutenkin. Hän ei kuitenkaan osallistunut iltamenoihin, sillä oli jotakin tärkeämpää. Kotona painettiin liikkeen lehteä tai keskusteltiin kiihkeästi vallankumouksesta, pelattiin korttia ja vietettiin aikaa odottaen jotakin tapahtuvaksi. Ja sitten alkoikin tapahtua…
Äiti ja lapset lähtivät Peruun asettuen vähäksi aikaa aloilleen. Vastarintaliikkeen toiminta oli kuitenkin aina kaiken edellä. Lapset oppivat olemaan kertomatta asioista sekä valehtelemaan sujuvasti taustastaan ja nimestään, sulkemaan silmänsä tietyiltä jutuilta, noudattamaan käskyjä sekä toimimaan oikein – tapahtui mitä tahansa. Carmen ja Ale pääsevät sentään tapaamaan isoäitiään, rakasta abuelitaa, Chileen. Ja muistot palaavat, kaikki muistot, sekä hyvät että pahat. Hän muistaa mielenosoitukset, kyynelkaasun, kidutetut, kadonneet, stadionilta koskaan palaamattomat…
Kiihkeä maa on erinomainen tosikertomus siitä, millaista on kasvaa nuoreksi ja naiseksi vastarintaliikkeessä. Kirja ei glorifioi vapaustaistelijoita sankareina tai marttyyreina, vaan näyttää heidän elämänsä lapsen ja nuoren silmin. Tämä kuvaus ei ole kuitenkaan mitenkään synkkä, vaan kertovan toteava, lämmin ja ymmärtävä. Itse pidin tästä ja tämä teki vaikutuksen, joka ei aivan heti unohdu. Loppusanoissa kerrotaan vielä tämänhetkisestä poliittisesta tilanteesta Etelä-Amerikassa muutamin sanoin – osa jää vihjeiden varaan. Lisäksi huomautetaan yleisesti uutisoinnista valtamedialle, miten puolueellista se tänäkin päivä vielä on. Esimerkiksi alkuperäiskansoista sekä heidän oikeuksistaan vaietaan huolellisesti ja monessa maassa heitä pidetään täysin ala-arvoisina kansalaisina, joilla ei ole oikeuksia mihinkään.
Suosittelen, pelottavan todellinen, ajattelemaan saava kertomus Chilestä sekä muista Etelä-Amerikan maista poliittisen mielipiteen vastustajan silmin. Muistatteko Santiagon stadionin? Äidit, jotka etsivät kadonneita lapsiaan? Malvinassaaret? Tämä kaikki on totta vieläkin. Juuri nyt. Taistelu jatkuu. Hasta la victoria siempre. Lopulliseen voittoon asti, ikuisesti.