Arja Paananen on Ilta-Sanomien Venäjään erikoistunut toimittaja. Arja Paanasen ja Anu Kuistialan kokoamassa Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin -teoksessa kerrotaan Paanasen kokemuksista Venäjällä.
Arja Paananen muutti Moskovaan vuonna 1990. Neuvostoliitto oli yhä olemassa, mutta jättiläisen savijalat olivat jo pettämässä. Moskovassa vastassa oli torakoita, hiiriä ja tyhjiä kauppoja, mutta itse venäläiset olivat sydämellisiä ja innokkaita puhumaan – vihdoin heillä oli siihen oikeus ja mahdollisuus. Neuvostoliitossa elettiin glasnostin aikaa, ja Paananen pääsi työssään moniin paikkoihin, joihin aiemmin ulkomaalaisella toimittajalla ei ollut mitään asiaa. Hän kuvasi venäläisten arkea, terveydenhoitoa, byrokratiaa ja ”luonnonsuojelua”. Pääsipä Paananen myöhemmin paljastamaan kaksi Suomessa toiminutta valelääkäriäkin.
Glasnostin aika kesti vain hetken, ja tilalle tulivat totalitarismi, sodat ja propaganda. Paananen kritisoi jutuissaan usein Vladimir Putinia ja tämän hallintoa. Hän antoi venäläisjohtoon löperösti suhtautuneiden suomalaispoliitikoiden kuulla kunniansa ja varoitti Putinin yltyvästä autoritäärisyydestä. Hän ja moni muu koki Kassandran kohtalon. Länsi ei halunnut uskoa Venäjän vajoamista mafiavaltioksi. ”Me olemme itse syöttäneet tätä hirviötä”, Pekka Toveri kirjoittaa Paanasen ja Kuistialan kirjassa. ”Emme ole laittaneet Venäjälle kahleita. Luulen, ettei Putinin oletettu olevan niin vahva ja häikäilemätön kuin hän on.”
Vuonna 2022 Arja Paananen sai huomata, ettei häntä haluttu enää Venäjälle. Se ei estänyt Paanasta tekemästä työtään, vaan hän jatkoi Venäjää käsitteleviä juttujaan Suomesta käsin. Ukrainan sota jätti jälkensä kokeneeseenkin toimittajaan: ”Olen nähnyt Venäjän johdon kataluuden, mutta vasta tämän ison sodan myötä minulle on tullut tunne, että maan inhimillisyys on kadotettu”, hän sanoo. ”Olen tehnyt juttuja Venäjältä ja Venäjästä yli 30 vuotta. Musertavinta on ollut tajuta, ettei yhden, tuhannen tai edes satojen tuhansien ihmisten hengellä ole Venäjän johdolle mitään väliä.” Tämän tiesi jo Josif Stalin: yksi kuolema on tragedia, miljoona kuolemaa tilasto.
Paanasen ja Kuistialan kirjan sävy on synkkä ja huolestunut. Tulevaisuus vaikuttaa lohduttomalta. ”Uskallan ennustaa varmuudella kaksi asiaa”, Pekka Toveri sanoo. ”Ensinnäkin Venäjä rakentaa sotilaallisen suorituskykynsä paremmaksi kuin se oli ennen hyökkäystä Ukrainaan heti, kun sillä on siihen mahdollisuus. Toiseksi Venäjä on kymmenen vuoden päästäkin aggressiivinen ja autoritäärinen valtio, joka pyrkii horjuttamaan länttä.”
Arja Paananen kiteyttää asian: ”Auta armias, jos Venäjä voittaa.”