Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suurin osa aikuisista muistanee kun tsunami iski Intian valtamerellä vuonna 2004. Nuoremmat ihmiset sitä eivät välttämättä muista, joten tässä onkin koskettava tarina nuorten luettavaksi.
Emma, 15, matkustaa isoäitinsä kanssa ensimmäistä kertaa tapahtumien jälkeen takaisin Thaimaahan, Khao Lakiin. Emma menetti tsunamissa isänsä, äitinsä sekä 4-vuotiaan Kasperi-veljensä. Nyt on aika kohdata nuo kamalat muistot ja tapahtumapaikat uudelleen. Isoäidillä ja Emmalla on kuitenkin syy, miksi he niin palavasti halusivat takaisin. He haluavat lyötää Emman pelastajan. Missä on se mies, joka nosti vesimassasta Emman ylös hiuksia repimällä ja pelastautui puuhun tämän kanssa?
Jo lentokoneessa Emma alkaa voida huonosti. Muistot ja tunteet palavat, suru kasvaa jälleen isoksi. Lentokoneessa tuttavuutta yrittää tehdä rempseä Venla, joka on perheensä kanssa ensimmäistä kertaa menossa Thaimaahan. Perille päästyä Emman huonovointisuus jatkuu ja hän näkee myös painajaisia. Tuttuihin maisemiin ei ole helppo tulla. Emman ja isoäidin lisäksi seurueeseen kuuluu myös Emman täti miehensä kanssa. Yhdessä he etsivät hengenpelastajaa, samalla nauttien Thaimaan paahtavasta auringosta.
Muistopuun luona Pakarangissa Emma kohtaa ruotsalaisen Lukaksen, joka myös on menettänyt perheensä tsunamissa. Lukas jää Emman mieleen vahvasti ja hän haluaakin tavata tätä lisää. Lukuisten etsintäkuulutuspapereiden ja puheluiden jälkeen Emman ja isoäidin palkkaamalla tulkilla on jotain uutisia hengenpelastajasta. Tapaako Emma vihdoin pelastajansa?
Mitä ei olisi nuortenkirja, jos siinä ei olisi hitusen romantiikkaa. Vaikka aihe kirjassa onkin dramaattinen ja koskettava, niin lämminhenkinen ensirakkaus on tarinaan vain hyvä lisä. Tarinan kertojana vaihtelee niin Emma, isoäiti kuin Venlakin. Välillä palataan vuoteen 2004 ja siitä lukiessa lukijankin tunteet ovat vahvat. Tunnetta tähän tekstiin, koko tarinaan on ainakin saatu mukaan. Tarinan edetessä tunteet vain voimistuvat ja ainakin itse lukijana palasin vähän väliä ajatuksissa noihin vuoden 2004 tapahtumiin.
Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut erittäin hyvän ja positiivisen kirjan, vaikka itse aihe ei todellakaan ole helppo, eikä niinkään positiivinen. Tiainen on varma kirjoittaja ja mielestäni tämän maan ykkös nuortenkirjailija. Khao Lakin sydämet on parhaimpia nuorten kirjoja, mitä olen aikuisiällä lukenut!