Kettusen kannettavasta on jo viisi vuotta, joten johan se oli aika uudelle läjäykselle Kettusen huumoria. Kettusen kuudes aisti on jälleen oivallinen pakinakokoelma täynnä itsestään melua pitämätöntä huumoria.
Kai tässä vaiheessa useimmat jo tietävät, ovatko huumorintajunsa puolesta kettuslaisia vai eivätkö ole, mutta jos ei satu tietämään, niin aina kannattaa kokeilla, josko itsestään löytäisi sellaisen piirteen.
Antoisia ovat esimerkiksi kysymykset, joita Kettunen lääkäreille esittää sellaisten ujojen ihmisten puolesta, jotka eivät potiluuteensa liittyviä kysymyksiä kehtaa lääkärille esittää. Ja jos koskaan joudutte paimentamaan tanskalaista puhallinorkesteria asemalta hotellille, kiitätte onneanne, jos olette sattuneet tämän kirjan lukemaan ennen sitä. Kyllä käy paimentaminen paljon helpommin, kun tietää niksit.
Kirjassa on Markus Kajon omakätisesti piirtämä kuvitus. Kustantaja oli luvannut loistavan, ulkomaisen kuvittajan tekemän kuvituksen, mutta sitten kävi niin, että kustantajan ollessa uimassa, tämän lompakko oli viety kivenkolosta, mihin se oli uinnin ajaksi jätetty, ja kuinka sattuikaan, lompakossa oli nimenomaan tämän kirjan kuvitusrahat. Joten niinhän siinä sitten kävi, että Kajo joutui piirtelemään kirjat kuvat ihan itse, ilmaiseksi. Eipä suurensuuri harmi, tämä.
Vinkattakoon myös, että seuraavaa kokoelmaa odotellessa – viisi vuotta, jos vanhat merkit paikkansa pitävät – voi aikaansa kuluttaa Kajon Ajatusten miljoonalaatikko -blogin äärellä.
Semmoista siis voisi olla, jopa ihan helposti!