Elina Rouhiaisen esikoiskirja Kesytön tarjoilee suomalaisversion nyt niin suosituista paranormaaleista romansseista. Kirja sijoittuu Suomen Kainuuseen, jonnekin susirajalle, jonne päähenkilö Raisa joutuu Helsingistä muuttamaan äitinsä kuoltua.
Pian Raisalle selviää, ettei kaikki uudessa kotikylässä Hukkavaarassa ole ihan tavallista, ja asukkaat tuntuvat kumman kiintyneiltä alueella runsaslukuisina asuviin susiin. Erityisen oudolta vaikuttavat paitsi kyläläisten äärimmäisen sporttinen luonne myös ihmissuhteet, sillä kaikki suhtautuvat oudolla pelonsekaisella kunnioituksella Raisan luokkatoveriin Mikaeliin ja tämän isään.
Kuten saattaa arvata, Mikael herättää myös Raisan kiinnostuksen, mikä ei suinkaan miellytä kaikkia. Ihmissuhteista päättäminen kun ei kylässä tunnukaan olevan jokaisen oma asia. Raisan onkin tehtävä päätös sen suhteen, onko hän valmis riskeeraamaan kaiken rakkauden vuoksi. Ihmissuhdekiemuroidensa ohella Raisa pyrkii selvittämään oman menneisyytensä salaisuuksia.
Mitä hänen äitinsä on jättänyt kertomatta Hukkavaarassa viettämästään nuoruudesta ja kuka itse asiassa Raisan isä onkaan? Entä miksi Raisalle ennestään tuntematon eno halusikaan hänet luokseen Hukkavaaraan, tämä kun ei vaikuta kovin sukurakkaalta ihmiseltä?
Olen viime vuosien aikana lukenut huomattavan määrän paranormaaleja romansseja työn puolesta ja Kesytön muodosti varsin ilahduttavan yllätyksen tässä kategoriassa. Vaikka kirjasta löytyvätkin paranormaalin romantiikan perinteiset juonikuviot, siinä on myös paljon uutta ja omaperäistä, minkä lisäksi teksti on hyvin sujuvaa.
Kirjan sijoittaminen Kainuuseen oli erinomainen ratkaisu ja yllätyksekseni paranormaali romantiikka toimii suomalaisessakin miljöössä varsin mainiosti. Kirja koukutti ainakin minut lukemaan sitä aina yötä myöten, joten uskon että se vetoaa myös varsinaiseen kohdeyleisöönsä paremmin kuin hyvin.