Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun arjen velvoitteet pitävät kesysti aloillaan, voi silloinkin hetkiseksi pyrähdellä villiin lentoon matkapäiväkirjojen mukana. Tällä kertaa sohvamatkailijan tempaisee mukaansa Terhi Rannela. Hän on koonnut tekstit omien matkapäiväkirjojensa ja sanomalehtiin kirjoittamiensa matkakolumnien pohjalta.
Hän esittää kirjan ensimmäisessä luvussa toiveensa siitä, että tekstit saisivat lukijan unelmoimaan ja innostumaan omien matkasuunnitelmien teosta. Heti alkuun koen samastumisen ja yhteisymmärryksen iloa. Itsellenikin lukuisat kirjeystävät ympäri maailmaa riittivät vallan hyvin yhteydeksi toisenlaiseen elämään ja kulttuureihin teininä, matkustamisen palo ja rohkeus syttyi vasta myöhemmin. Kirjeenvaihto on enemmänkin kuivaharjottelua ja todelliset maut ja tuoksut, lihaa luiden ympärille, löytyy vasta itse matkaan lähtemällä. Samaa perua silti molemmat, uteliaisuus ja kokemusten jano. Eikä materiaalista ole pulaa, kun matkustamisen makuun pääsee.
Kirjan luvut ovat enimmäkseen lyhyehköjä tunnelmakuvia eri puolilta maailmaa. Lukijan on oltava ketterä vaihtamaan maata ja manteretta, koska nyt ei ole kyse kiertomatkasta pisteestä A pisteeseen B. Niinpä Atlantic Cityn valomerestä ja kasinohotellin – jossa gangsterit Al Capone ja Lucky Lucianokin muuten yöpyivät – pelikoneiden kilinästä ollaankin jo seuraavassa luvussa matkalla Kiinan muurille.
Tekstit ovat täynnä pieniä yksityiskohtia, tunnetiloja ja oivalluksia. Kaikesta koetusta kirjaan valikoituu pieniä hetkiä tai yksi ajatuskuvio. Esimerkiksi Gambian luvussaan Rannela pohtii orjuutta ja sitä, kenen ääni jossakin historian käänteessä kuuluu – ja mikä vielä tärkeämpää: kenen ääni puuttuu? Jos orjuudesta vaiettiin kauan, mistä tämän ajan raakuuksista me mieluimmin vaikenisimme?
Terhi Rannela pohtii paljon myös kirjoittamista ja lukemiaan kirjoja. Hän viettää puolitoista kuukautta Britanniassa, juo teetä ja luonnostelee uusia lukuja kirjaansa. Oi kirjailijan vapautta, kun työnteko ei ole paikkaan eikä virastoaikaan sidottua!
Eniten nautin kirjan viimeisimmästä osuudesta, jota Rannela on kirjoittanut Saksan kuukausinaan. Turistifiilistelyjen sijaan on enemmän aikaa arjelle, suomalaisten ja saksalaisten kirjakauppojen tai kuntosalien vertailuille.
Tekstin innoittamana etsin jopa YouTuben Learn German with Jenny -kanavan ja pitkäaikainen haave saksankielen kertaamisesta nosti jälleen päätään. Miten hauska olisikaan käyskennellä Hannoverin katuja ja elvyttää ruosteista saksan sanavarastoa – villi ajatus!
