Olipa vaikuttava kirja, huokaan, kun lopetan pitkän lukuprosessin.
Ei tätä kirjaa kerralla nielaista, kuukausi kuluu sulatellessa – vähintään. Puhutaan sentään elämästä ja kuolemasta: pastori kyselevän kirjantekijän kanssa ja ennen kaikkea kuolemaan tuomittujen kanssa.
Kirjantekijä on ruotsalainen tv-toimittaja Carina Bergfeldt, s. 1980, pastori on yhdysvaltalainen Jim Brazil, s.1950. Carinalla ovat omat ongelmansa, so. isäviha, niin myös Jimillä työnsä lisäksi kotielämässä, avioliitossa, toimeentulossa ja niin edelleen.
Aluksi tuntui, että miksi turhaan vatvoa tekijöiden elämänasetelmia, kun kuitenkin pääasia on selvittää, miten kuolemaantuomitut kohtaavat viimeisen hetkensä. Taustoitus kuitenkin kummasti lähensi ja ennen kaikkea vahvisti sitä tiheää tunnelmaa, joka vallitsi pastorin ja kuolemaantuomittujen välillä.
Jim oli mukana 276 teloituksessa, joista 155 tapauksessa hän oli osallisena teloituksessa vankien puolella ja lopuissa katsomassa teloituksia ikkunan takaa uhrien omaisten puolella.
Lukijana pääsemme Jim Brazilin kautta ikkunan molemmille puolille: vankiselliin mukaan viimeisiin keskusteluihin, viimeiselle aterialle ja vankien viimeisiin sanoihin ja hetkeen, jolloin ensimmäinen lääke, tiopentaali alkaa virrata teloitettavan laskimoihin. Kuluu kolme sekuntia, seuraa hengitysvaikeuksia. Annostellaan toinen lääke, pankuronibromidi. Seuraa viimeinen hengenveto. Se on varmuus kuolemasta.
Kaliumkloridin annostelemisen jälkeen lyönnit vähitellen hidastuivat ja loppuivat. Silloin teloitus oli todella tapahtunut.
Sydämen pysähtymisen jälkeen odotimme vielä neljä minuuttia.
Se hetki tuntui pyhältä, tunsinhan jumalan läsnäolon huoneessa kansamme.
Jim oli ollut viimeinen, jonka kanssa kuolemaantuomittu oli puhunut. Jumalasta tietenkin ja pääsystä taivaaseen anteeksipyynnön jälkeen.
Hyvin monta yksityiskohtaa aina viimeisen aterian sisällöstä, vankien raskaista rikoksista ja ajatuskuluista pastorin ja kirjantekijän omiin ajatuskulkuihin tulevat selvitetyiksi tasantarkkaan ja jäävät pyörimään ja ”kummittelemaan” omaan päähän päiviksi kauan kestäneen lukuprosessin jälkeen.
Kun jo pelkästään lukijan luku-urakkana on melko raskas ja voimia vaativa selätettävä kuolemaantuomituista ja teloituksista, niin on siinä ollut pastori Brazililla todellinen parinkymmenen vuoden työrupeama!
Eli vaikuttava kirja siis todella. Vakuuttava.