Harva asia on yhtä rikas kuin ihmisen mielikuvitus. Se on ensimmäinen asia, mikä minulle nousee mieleen Miikka Tammisen Keskiajan hirviöistä. Kirja käy lävitse mitä lennokkaampia uskomuksia aina päättömistä Blemmye-ihmisistä, eläinten sekoituksista vaikkapa tuttuun lohikäärmeeseen.
Klassisistakin hirviöistä löytyy kerrottavaa, esimerkiksi lohikäärmeistä osataan sanoa, niiden metsästävän norsuja ja kyyhkysiä. Lohikäärme yhdistettiin myös paholaiseen, joka vaani myös viattomia.
Yleisesti hirviöiden avulla ihmiset selittivät ympäristöään ja pelkojaan. Vieraista oli helppo löytää demonisoitavia ominaisuuksia. Rasistista ajattelua, naisvihaa ja ableismia on vanhoissa huomioissa läsnä.
Mielenkiintoisia oli myös kappaleet esimerkiksi ”hirviöiden” oikeuksista. Epämuodostuneena syntyneiden kun ei katsottu lainkaan olevan ihmisiä. Eräiden italialaisten juristien taisto huono-onnisten oikeuksien puolesta antaa varsin makaaberin välähdyksen keskiaikaisesta ahdasmielisyydestä.
Hirviöiden olemassaoloa pidettiin todenperäisinä. Monet varsin kuuluisat henkilöt käyttivät näitä tehostaakseen tarinoitaan. Esimerkiksi uskonpuhdistaja Martti Luther käytti paavin arvovaltaa vastaan hyökätessään hyväkseen tietoa syntyneestä munkin näköisestä vasikasta ja useat löytöretkeilijät tehostivat seikkailujaan hirviöhavainnoilla.
Kirja on varustettu runsaalla kuvituksella ja kirja on taitettu tyylillä. Miikka Tammisen kerronta on ytimekkään asiapitoista ja teksti sulavaa. Tamminen aikoo jatkaa aiheen parissa, sillä kirjalle on lupailtu jatko-osaa. Se varmasti myöskin päätyy lukulistalle.