Taru sormusten herrasta -kirjasta tunnetun J. R. R. Tolkienin hieman vähemmän tunnettu Keskeneräisten tarujen kirja on saanut uuden painoksen. Tämänkertainen painos on kuvitettu versio, joka samalla juhlistaa teoksen 40-vuotista taivalta. Siinä missä Taru sormusten herrasta lienee yhä kaikkein tunnetuin fantasiateos, ei Tolkienin muu tuotanto ole lähellekään yhtä kuuluisaa.
Keskeneräisten tarujen kirja on hyvä nimi kirjalle, sillä se kirjaimellisesti sisältää suuren osan Tolkienin jälkeensä jättämää tuotantoa. Tätä tuotantoa on sitten toimittanut julkaisukuntoon J. R. R. Tolkienin poika Christopher Tolkien. Keskeneräisten tarujen kirja sisältää neljätoista tekstiä ja ne voi jakaa pääpiirteissään kahdenlaisiin teksteihin: tarinan sirpaleisiin ja taustojen kuvauksiin. Tarinan sirpaleet ovat keskeneräisiä juonia ja taustatiedot valaisevat Keski-Maan tapahtumia. Christopher Tolkienin lisäykset ovat kirjattu kursiivilla, joten ne erottuvat hyvin. Teksteihin on tehty myös laajat kommentit, jotka pyrkivät paljastamaan toimitustyötä tekstien parissa.
Teos voitti ilmestyessään keskeneräisyydestään huolimatta vuoden Mythopoeic-palkinnon. Keski-Maa on monelle varsinkin hieman vanhemmalle fantasiaharrastajalle uskomattoman rakas maailma, ja sinne palaaminen on aina toivottua, vaikka se olisi vain pienissä erissä. Maailmana se on edelleen uskomattoman elävä, siitä kertovat esimerkiksi maailmanlaajuiset jatkuvasti erilaista toimintaa järjestävät Tolkien-seurat, kuten Suomen Tolkien-seura Kontu ry.
Kenelle tätä kirjaa voisi suositella? Perusvaatimuksena on hyvin vankka Tolkienin töiden ihailu. Jotta teoksesta saa asioita irti, on hyvä tuntea vähintään Taru sormusten herrasta hyvin ja mielellään myös Silmarillion. Sen jälkeenkin on hyvä esittää kysymyksiä, kuten ”Tahdonko lukea esseen velhoista Keski-Maassa?” Mikäli vastaus on kyllä, tämä kirja on sinulle.
Omasta mielestäni Tolkienin taito kirjailijana oli erityisesti maailman rakennuksen syvyys. Hän teki uskomattomasti töitä hahmojensa historian parissa ja se näkyy Keskeneräisten tarujen kirjassa. Se, kaavailiko hän koskaan näitä tekstejä julkaistavaksi, vai olivatko ne vain taustatyötä muuta Keski-Maata ajatellen, on asia mistä monet harrastajat keskustelevat yhä. Teoksen suurin arvo voi olla, että se kurkistaa yhden mielenkiintoisimman fantasiakirjailijan kirjoituspöydän sisään. Se on ainutlaatuinen ja erityinen, mutta samalla tuskastuttavan hiomaton.