Matsin äiti on kuollut. Vähäväkisissä hautajaisissa takarivissä istuu nainen, jota Mats ei ole tavannut kahteenkymmeneen vuoteen: Maria, rehtorin tyttärentytär. Rehtorin, joka otti isättömän teinipojan kesäksi huvilalleen asumaan. Miksi Maria tuli hautajaisiin, eihän hän koskaan tuntenut Matsin äitiä? Kohtaaminen vie Matsin takaisin muistoihinsa ja samalla hän saa Mariasta katalysaattorin oman mitättömän elämänsä muuttamiseen tässä ja nyt. Mutta muuttuuko lopulta mikään?
Kannattaa käydä vieraissa kirjastoissa. Tämäkin Johan Bargumin vanha ja ehkä unohdettu helmi tarttui hyppysiini naapurikunnan pääkirjaston kesähaastenostoissa. 40 vuotta vanha Kesäpoika on toisaalta menneen ajan kirja, mutta toisaalta kasvu- ja muutostarinana jotenkin kovin ajaton. Kesäpoika on hyvin leimallisesti suomenruotsalainen teos: on kaupunkia, on saaristoa, on luokkaeroja, on ihmissuhteita. Sen kuljettavat voimat ovat kuitenkin rakkaus ja läheisyyden kaipuu: hiljainen ihastuminen, tahtominen ja toiveiden kariutuminen.
Johan Bargumia ei voi kyllin kehua vähäeleisen ja intiimin kertomuksen rakentajana. Leikkaukset ovat tarkoin harkittuja, viittaukset tulevaan ja menneeseen tarkasti paikoillaan. Ei Kesäpojassa paljon tapahdu, mutta eiväthän ne ihmiselon käännekohdat aina itsestään muutenkaan niin paljoa ääntä pidä. Olen aiemminkin kiittänyt Bargumia yhdeksi tämän maan parhaista kirjailijoista, ja erityisesti hänen novellinsa ovat ilmiömäisiä. Kesäpoika laajentaa jälleen hänen kirjailijakuvaansa, vaikka ihmissuhderomaanissa hän selvästi onkin omimmalla alueellaan. Etsipä käsiisi tämä helmi ja lue!