Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nyt on kirjalla kaunis nimi. Kesannoida, säkenöidä on kirjallisuudentutkija ja runoilija Katja Seudun (s. 1973) neljäs runoteos. Teoksen sivuilla vaelletaan, kuljetaan ja haetaan paikkaa. Säkeistä on havainnoitavissa muuttuvaa maailmaa, huolestuttavaa epämääräisyyttä.
Hänen elonpiirinsä ylti juuri siihen, mihin pitikin.
Mekin yritämme kohdentaa, vaan emme siihen pysty.
Hänet kuvittelemme sellaiseksi kuin mitä tarvitsemme,
ja hevosenkin tarpeen mukaan.
Aivan täysosuma tämä kokoelma ei minun makuuni ole. Seudun runoilla on hetkensä, mutta kokonaisuus jättää minut haaleaksi. Osin kyse on passiivissa kirjoittamisesta; se usein on tekijä, joka minua jotenkin kepeästi ärsyttää (no, ”On tultu moniin paikkoihin ja tuloksiin, / vaikka oikeastaan vain yhteen.” on kyllä ihan hyvin sanottu).
Parhaimmillaan, oivaltavimmillaan Kesannoida, säkenöidä on kuin tämä kivimies:
Kivimies halkaisi kiven ja sanoi, että olemme ensimmäiset, jotka sen
sisään näkevät. Eikö tämä ole suunnattoman vanha, ja nyt uusi.
Kuvauksena maailmasta, jossa ollaan kesannolla, joutomaalla ja epämääräisissä rajatiloissa kulkemassa, jollain porukalla, ja yritetään löytää jonkinlaista yhteyttä ja tapaa olla olemassa, Kesannoida, säkenöidä on paikallaan, enkä epäile lainkaan, etteikö tämä jotakuta lohduttaisi maailmassa, jossa joudumme elämään. Minulle kokoelma oli ihan mukava tuttavuus, mutta ei jää sydämeen tai mieleen kodiksi, vaan vaeltaa ohi.
