Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kesän varjot tuntuu välillä enemmän soljuvalta runoelmalta kuin romaanilta. Se ei ole ollenkaan paha asia, sillä Carpelanin kirjoitustyyli on miellyttävää ja raskaatkin asiat tuntuvat hieman kevenevän. Itse huomasin monessa kohdassa tulkitsevani tekstiä kuin runoa, enkä miettiväni romaanityylisesti, että mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kirjassa on paljon takautuvia tapahtumia ja lukiessa joutuukin usein miettimään, mitä hetkeä nyt eletään. Toiset asiat kuvataan hyvin tarkasti, toiset taas unenomaisina muistoina. Tarina kertoo Mattias Bergmarkin matkasta lapsuuden maisemiin, joka voi yhtä hyvin tapahtua pään sisäisenä kuin fyysisenä matkana. Kerrontanäkökulma vaihtelee paljon lapsen ja aikuisen välillä, mutta paketti pysyy kuitenkin hyvin kasassa.
Kuin istuisi loppukesän iltana keinussa ja antaisi ajatuksen lentää yhtään estelemättä. Kulkea mielessään nykyisen ja menneen välillä ilman rajoja. Samanlaista tunnelmaa koin Carpelanin teosta lukiessani. Välillä kahlataan tummissa ja syvissä vesissä, mutta silti hyvin rauhoittavasti. Suosittelen.
