Yhdeksän naista ilmoittautuu kesäisen viikon ajaksi pienen länsisuomalaisen paikkakunnan kansanopiston kurssille, jonka aikana jokaisen olisi tarkoitus nikkaroida itselleen oma ruumisarkku. Kurssia vetää nuorehko puuseppämestari Hande, ja hänen apunaan häärii kohtelias vanhaherra Anssi Gravel. Pienen alkujännityksen jälkeen arkut alkavat vähitellen valmistua, ja siinä samalla toisilleen tuntemattomat ihmiset vähitellen hioutuvat kesäiltojen lämmössä yhdeksi ryhmäksi. Onpa siinä pientä romantiikkaakin ilmassa, tietenkin!
Taina Teerialhon hieman omituisessa viitekehyksessä pyörivän romaanin aihe vaikuttaa hieman kaukaa haetulta, ja siinäpä sen viehätys piileekin. Aika harvalle lienee tullut mieleen kirjoittaa romaania arkunveistokurssista! Teerialho paljastaa mielenkiintoisia yksityiskohtia naisistaan, jotka kaikki tulevat kovasti erilaisista ympyröistä. Toisaalta Teerialho ei pääse (tai päästä) lukijaa kovin lähelle hahmojaan – se olisikin hankalaa, sillä päähenkilöitä on melko paljon romaaniin, jonka sivumäärä kuitenkin alle kahdensadan. Handen suhde itsetuhoisen mustasukkaiseen vaimoonsa sekä Gravelin vanhan ja järkevän miehen rooli pitävät romaania kasassa.
Loppujen lopuksi Kesän tunneissa tapahtuu varsin vähän, mutta eihän tavallisessa suomalaisessa maalaismaisemassa nyt yleensäkään yhden kesäviikon aikana paljoa ehdi sattua – jotain kuitenkin. Kaikkiaan Taina Teerialhon romaani jättää hieman hämmentyneen olon siitä, että olisiko tässä pitänyt olla jotain enemmän vai ei. Erikoinen pikku kirja Kesän tunnit joka tapauksessa on, ja sen verran sujuvasti kirjoitettu, että kyllä tätä ihan mielikseen vinkkaa.