Luin Wikipediasta, että Kesämaa on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä lastenkirjoja. Hämmästyttävää.
Se kuitenkin selittää, miksi kirja on suomennettu. Suomalaiselle lukijalle kirja tulee nimittäin olemaan pieni huti, koska sen perusolettamus on, että baseball on maailman hienointa ajanvietettä. Jos ei välitä baseballista tuon taivaallista, osa kirjan viehätyksestä karisee väistämättä.
Baseballista huolimatta Kesämaa on kuitenkin varsin viehättävä maailmanpelastustarina, jossa 11-vuotias Ethan Feld, osapuilleen maailmanhistorian kehnoin baseballin pelaaja, joutuu pelastamaan isänsä ja siinä sivussa myös koko maailman. Maailma pelastetaan luonnollisesti pelaamalla baseballia.
Siinä sivussa Chabon tarjoilee lukijalle täyden kattauksen myyttejä. En hämmästy siitä, että Kesämaa nappasi nimenomaan Mythopoeic-palkinnon, sillä kirja pursuaa erilaisia myyttejä ja mytologioita. Lukija saa paljon langanpäitä, joista lähteä tutustumaan erilaisiin myytteihin. Americanan henki on kirjassa vahvana.
Tarina sinänsä on erittäin klassinen kasvukertomus ja kuvaus taistelusta hyvän ja pahan välillä. Sen fantasiamaailma on hivenen kekseliäs, juonenkäänteet vähemmän. Nuortenkirjana Kesämaa toimii varmasti hyvin, kun maailmanpelastustarinoiden kliseet eivät ole niin tuttuja. Baseballsidonnaisuus saattaa tosin aiheuttaa mielenkiinto-ongelmia. Aikuiselle, tällaisia tarinoita lukeneelle, Kesämaa on tutumpaa huttua, mutta toimii kyllä viihteenä — etenkin jos sattuu nauttimaan baseballista.