Katri Alatalo: Kesäkuu

Katri Alatalo on kirjoittanut aikaisemmin lähinnä fantasiakirjoja. Olen itse lukenut Alatalolta oivallisen Ikuisesti, siskoni, joka ei tosin edes käynyt mielessäni, kun tämä realistinen nuortenkirja osui silmiini Hertta-kustannuksen kuvastosta. Tämä kirja edustaa siis jotain uutta siis Alatalon tuotannossa, mutta mikäpä siinä, uudistuminen on aina mielenkiintoista – erityisesti silloin kun se onnistuu näin hyvin.

Kesäkuu kertoo 15-vuotiaasta Julista, joka ei levottomuuttaan ole saanut peruskoulua valmiiksi. Kesän alussa ei siis ole luvassa jännittävää odotusta jatko-opiskelupaikan varmistumisesta, vaan passitus viikoksi Alcatraziin – siis paikalliseen Routajärven leirikeskukseen viikon leirille. Julin leirikeskukselle antama lempinimi kertoo kaiken siitä innosta, jolla Juli on leirille menossa. Pakosuunnitelma syntyykin saman tien.

Leirillä on pääasiassa pikkupaikkakunnan läpeensä tuttuja ihmisiä, mutta sentään joku oudompi. Knallipäinen, kaupunkilaiselta näyttävä Bao videokameransa kanssa erottuu joukosta. Baon ja Julin ensikohtaaminen ei ole erityisen lämminhenkinen, mutta kun Juli lähtee pakomatkalle heti ensimmäisenä yönä, Bao lyöttäytyy mukaan.

Seuraa vauhdikas yö, jonka aikana Juli ja Bao tutustuvat toisiinsa ja seikkailevat pikkupaikkakunnan kesäyössä. Ohjelmassa on yleistä sekoilua, Baon taideprojektin edistämistä ja syvällisiä keskusteluja. Kesäyö kestää pitkään, mutta on myös vääjäämättä pian ohi, kun aamu koittaa. Mitä yöstä jää käteen?

Kesäkuu on tiivis romaani, alle 150-sivuinen ja nopeasti etenevä. Vauhdikkuus ei ole kohderyhmä huomioiden ollenkaan paha asia; kirjaa kelpaa suositella myös vähän heikommille lukijoille. Olisi toisaalta hauska tietää, mitä Julille ja Baolle myöhemmin tapahtuu, mutta Kesäkuu on kyllä hyvin rajattu ja sopivan tiivis.

Tyttöjen ystävystymisen kuvaus on kaunista, tarinassa on hyvää huumoria ja lempeä katse kahta eri tavalla hukassa olevaa nuorta kohtaan. Kesäkuu oli nopea lukukokemus, mutta siitä jäi hyvä ja lämmin olo.