Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pienjulkaisut ovat kehittyneet viime vuosina valtavasti. Enää ei ole välttämätöntä, että julkaisun takana seisoo kustantamo. Yksi tätä julkaisukeinoa käyttävä on Anne Muhonen, jonka uusin teos Kesä, jona opin soittamaan ukulelea on julkaistu ilman kustantajaa.
Omakustanteissa minua arveluttaa yleensä, onko teos laadullisesti lukemisen arvoinen. Tämä sarjakuva vältti epäilyt, sillä Anne Muhonen on pitkän linjan sarjakuvan ammattilainen. Hän on julkaissut lukuisia albumeita, joista osan muun muassa Arktisen banaanin ja Egmontin kautta.
Vaikutuksen teki myös sarjakuvan YouTube-traileri, joka ytimekkäästi maalaa sarjakuvan henkisen olemuksen. Sarjakuvan päähenkilönä toimii Ode, joka viettää kesää karussa vieraalla paikkakunnalla. Hän on toipumassa erosta, ja jotta ero ei varjostaisi koko kesää, Ode päättää tehdä kesästä jotain ihan muuta. Siihen hän saa apua Stellalta, joka on täynnä elämänviisautta.
Muhosen taide on toimivaa. Kuvarakenne on varsin selkeä, hahmot erottuvat toisistaan ja näiden kasvoilta kykenee lukemaan heidän mielentilansa. Yhtä hassusti sijoitettua puhekuplaa lukuunottamatta kaikki tuntuu olevan kohdillaan.
Parasta tässä sarjakuvassa on kuitenkin tunnelma. Sen asetelmaan on helppo samastua. Erosta toipuminen on käsitelty kypsästi, mutta se ei lannista sarjakuvan tunnelmaa. Päinvastoin, taustalla oleva ero antaa hahmoihin syvyyttä. Hahmot ovat ihania, ja näiden välinen kemia toimii todella hyvin. Kesä, jona opin soittamaan ukulelea on kiinnostava sarjakuva, jollaisia näkisin mielelläni paljon enemmänkin.