Runoilija ja yliopisto-opettaja Mia Fredricksen saa hermoromahduksen ja joutuu pariksi viikoksi mielisairaalaan sen jälkeen, kun hänen aviomiehensä Boris ilmoittaa haluavansa pitää taukoa 30 vuotta kestäneestä avioliitosta. Mia lähtee sairaalasta päästyään kesäksi pieneen kotikaupunkiinsa kauas suurkaupungista vetämään kirjoituskurssia varhaisteini-ikäisille tytöille, koska maisemanvaihdos ja aivan toisenlainen ajateltava luultavasti tekisivät hänelle hyvää. Mian on tärkeää päästä myös palvelutalossa asuvan oman vanhan äitinsä lähelle.
Siri Hustvedt kirjoittaa Mian kesästä hienon ja monikerroksisen naisena olemisen ja elämisen tutkielman. Hustvedtilta löytyy vain harvoja sivurooleja miehille, ja hekin ovat kaikki sellaisia, jotka eri syistä eivät pysty huolehtimaan itsestään ilman naisen apua. Kesä ilman miehiä kertoo naisen elämän kaikista vaiheista kolmivuotiaasta satavuotiaaseen — ilosta ja onnesta, erosta ja surusta, koulukiusaamisesta, oman tien löytämisestä, vanhenemisesta, kuolemasta. Hustvedtin naisgalleria on monipuolinen ja kiinnostava. Hän kirjoittaa ymmärtävästi ja älykkäästi, tunteikkaasti mutta turhia tunteilematta.
Välillä, erityisesti kirjan loppupuolella, Hustvedt eksyy Mian suulla hetkellisesti tieteelliseksikin. Nämä selostukset tuovat mieleen hänen edellisen teoksensa Vapiseva nainen, joka oli sukellus neurotieteen saloihin. Nyt kohteena ovat niin luonnontieteellinen kuin humanistinenkin tutkimus miesten ja naisten eroista, ja viittauksia tutkimuksiin on laaja-alaisesti satojen vuosien aikajänteellä. Toinen tieteenala, jota kirjassa käsitellään tarinankuljetuksen ohessa, on kirjallisuustiede, eritoten Jane Austenin Viisastelevan sydämen analysoinnin muodossa. Myös muita kirjallisia sitaatteja löytyy paljon ja moniin tarkoituksiin.
Mia on vahva ja omanarvontuntoinen hahmo. Hän pystyy nousemaan omien murheidensa yläpuolelle ja löytämään uudesta elämästään mahdollisuuksia. Hän pystyy myös auttamaan lähellään olevia ymmärryksellään ja ongelmanratkaisutaidoillaan. Ikävistä ja surullisista tapahtumista huolimatta pohjaväre on koko ajan positiivinen ja empaattinen.
”Olin syönyt hyvin, juonut liikaa viiniä ja halannut nuorta naista, jota tuskin tunsin. Lyhyesti sanottuna, olin nauttinut elämästäni täysin siemauksin ja aioin tehdä niin toistekin.”
Siri Hustvedt on ensiluokkainen ja älykäs kirjailija, ja ainakin niistä hänen kirjoistaan, jotka olen lukenut, nousee Kesä ilman miehiä selvästi parhaaksi. Tätä kelpaa vinkata.