Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaupungissa puhkeaa yllättäen suuri sokeusepidemia. Syytä sairauteen ei tiedetä, yhtäkkiä ihmiset vain alkavat nähdä kaiken kirkkaan valkoisena. Hallitus reagoi nopeasti: sokeuteen sairastuneet ja heidän kanssaan lähikontaktissa olleet vielä näkevät toimitetaan eristykseen vanhaan hylättyyn mielisairaalaan. Sokeille luvataan toimittaa ruokaa päivittäin, mutta ei muuta. Armeija valvoo portilla, ja karkuun yrittävät ammutaan. Sokeita tuodaan jatkuvasti lisää, kunnes rakennus on ääriään myöten täynnä. Sisällä rakennuksessa alkaa täysi kaaos, kun toisiinsa törmäilevät sokeat yrittävät selvitä jokapäiväisestä elämästään. Syntyy valtaa tavoittelevia voimaklikkejä, ja rankka eloonjäämistaistelu on valmis.
Tapahtumia seurataan näkönsä jostain syystä säilyttäneen silmälääkärin vaimon kautta. Vaimo halusi seurata ensimmäisten joukossa sokeutunutta miestään eristykseen, ja hän huijaa alusta lähtien olevansa sokea. Hänen silmänsä näkevät mielisairaalan mielettömyydessä sellaisia asioita, joita hän ei olisi uskonut joutuvansa kohtaamaan. Myös muita henkilöitä on mukana paljon. Kenelläkään ei kuitenkaan ole nimiä. Heistä puhutaan vain silmälääkärinä, tummalasisena tyttönä, mustalappuisena vanhuksena, ensimmäisenä sokeana ja niin edelleen. Yksilöillä sinänsä ei ole väliä — oivallinen ratkaisu kirjoittajalta.
José Saramago on Portugalin ensimmäinen nobelisti ja maan tunnetuin kirjailija. Hänen tyylinsä on persoonallinen, pitkissä luvuissa kappalejakoja ei juurikaan harrasteta ja kaikki repliikitkin on kirjoitettu yhteen pötköön. Kuitenkin Saramagon teksti soljuu eteenpäin hyvin mielenkiintoisena ja mukaansatempaavana, ja kirjan aihe ja käsittelytapa itsessään ansaitsevat erityisen kiitoksen. Kertomus sokeudesta iskee terävästi päin yhteiskunnan rakenteita. Oudon epidemian puhkeaminen, kuinka nopeasti levitessään se ensin herättää pelkoa, sitten lopulta lamauttaa koko sivistyneen yhteiskunnan — kaikkea tätä ja enemmänkin on tarjolla osuvilla huomioilla höystettynä. Saramago kirjoittaa sysimustaa poliittista satiiria, joka ei ainakaan minua jättänyt kylmäksi.
Kertomus sokeudesta on ensimmäinen lukemani Saramagon teos, mutta enpä usko sen jäävän viimeiseksi. Suosittelen!
