Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä on yksi tämän hetken kirjasarjasuosikkejamme. Nämä sopivasti jännittävät, jopa hiukan karmivia elementtejä sisältävät, mutta kuitenkin hauskat kuvakirjat ovat lähiaikoina tulleet valituksi lukulamppumme alle huomattavan usein. Sekä viisivuotias että ekaluokkalainen tykkäävät molemmat kuunnella näitä vähän omituisia tarinoita, joissa kaniperhe joutuu eriskummallisten tapahtumien keskipisteeseen.
Sarjan toiseksi suomennetussa osassa ollaan Syväjärven rannalla, jonne Isoveli ja Isosisko ovat lähteneet harrastamaan suosikkiaan, kalabongausta, jossa kalat pyydystetään maljakkoon, piirretään ja päästetään takaisin veteen. Pikkuveli, joka ei tykkää uimisesta, on lähtenyt mukaan, koska tykkää olla Isosiskon ja Isoveljen kanssa. Se on kivaa varsinkin silloin, kun he ovat kilttejä eivätkä kiusaa. Kun Isoveli kuitenkin innostuu härnäämään vettä kammoksuvaa Pikkuveljeä, ryntää tämä rantatelttaan harmitusta puhkuen. Ja sitten alkaakin tapahtua. Seuraa merihirviön hyökkäys, isosisarusten kaappaus ja Pikkuveljen pakonsanelema pukeutuminen sankarin viittaan. Onneksi hänen avukseen saapuu armeija urheita vedenalaistonttuja.
Syväjärven salaisuus ei omasta mielestäni yllä ihan sarjan suomennokset aloittavan Setä Surkeuden tasolle, mutta hyvä se on tämäkin. Sopivasti jännitystä viisivuotiaalle, eriskummallisia otuksia ekaluokkalaiselle ja pienimmän – eikä niin rohkean – huima nousu sankarin asemaan. Samalla opitaan, että kun pyydystää eläimiä tarkkailua varten, ne täytyy myös päästää vapaaksi. Muuten niille tulee paha mieli.
Siis suositukseni. Sekä kirjalle että sarjalle.