Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä on yksi minun ja perheemme kuopuksen, kuusivuotiaan eskarilaisen, kirjasarjasuosikeista. Näinpä sarjan uusin suomennettu osa, Muumion paluu, pääsi hetimmiten ilmestyttyään lukulamppumme alle. Ja olihan se taas odotuksen arvoinen. Sopivasti jännitystä, vastapainona huumoria, omituisia – aika pelottaviakin – otuksia ja tietysti Pikkuveli Kani, peloton – tai ainakin aika peloton – sankari. No, ihan hyväkin, että vähän pelottaa, kun mummo asuu Pelottavuuksien laakson liepeillä ja pitää hotellia, jonka huoneista yhdessä voi vaikka tulla syödyksi.
Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä -sarjan toinen toistaan kummallisemmat tarinat ovat mitä mainiointa viihdettä kuvakirjaikäisille lapsille, jotka etsivät jännitystä elämäänsä. Jutut, kuten nyt vaikka kertomus tästä hotellista, jonka asiakkaat ovat oikeastaan kaikki sangen hirvittäviä hirviöitä, on vedetty omalla tavallaan överiksi, jonka seurauksena ne eivät sitten olekaan enää niin pelottavia. Tärkein liiallista pelotusta suodattava tekijä on kuitenkin sarja päähenkilöhahmo Pikkuveli, joka pienuudestaan huolimatta ajautuu aina paikkoihin, joissa ei haluaisi olla. Pikkuveljen rooliin kuuluu myös se, että lopulta hänestä aina tulee sankari – tällä kertaa kadonneen mummon mysteerin selvittävä salapoliisi.
Jonna Björnstjernan kaniperheeseen kannattaa ilman muuta tutustua. Sarja antaa paljon niin lapselle kuin aikuisellekin, enkä ihan heti keksi toista sarjaa, johon sitä voisi verrata, niin omalaatuinen se on. Tällä kertaa juoni on ehkä hieman edellisiä osia mutkikkaampi, mutta tämäpä onkin mysteeri, aika lailla tavallisuudesta poikkeava salapoliisitarina. Ilman opetusta emme tätäkään kummallista kirjaa sulje: muista, että ulkonäkö voi hämätä. Rumatkin otukset voivat olla ihan kilttejä – ja pienet sitäkin suurempia roistoja.
