Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Alisa on nelikymppinen kirjailija, jonka äiti kuolee ja jättää tyttärellään kirjeen, jossa kertoo pääasiassa kesästä ennen tämän syntymää.
Vasta kolmannella lukukerralla aloin ymmärtää, mitä äiti yritti sanoa. Ja se, mitä hän yritti sanoa, nyrjäytti koko elämäni sijoiltaan.
Tai – ehkä paremminkin – se nyrjäytti monet elämäni vinot palikat sijoilleen.
Kirje vie Alisan äidin nuoruudenmaisemiin, Hukan kylään jonnekin Itä-Suomeen. Siellä Alisa lähtee etsimään äitinsä jälkiä ja selvittelemään, mistä on kyse.
Alisan äidin Lumikin elämään Hukassa liittyi erikoisia käänteitä – muun muassa elämänvaihe kääpiöiden seurassa – joilla on omat heijastuksensa Alisan elämään. Menneiden penkomisesta seuraa outoja tapahtumia, jotka horjuttavat Alisan omaa henkistä tasapainoa ja todellisuudenkäsitystä. Kuten takakansi lupaa: tarinassa yhdistyvät realismi ja absurdi.
Pohjimmiltaan Kerro, kerro kai kertoo oman elämänsä kertomisesta uudelleen, oman tarinansa rakentamisesta niistä palasista, mitä käsiinsä saa. Ainakin se kertoo peloista, joita elämään ja rakkauteen liittyy, mutta myös satujen kuvaston voimasta. Sekoitus on erikoinen, mutta maistuva.
