Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigan viimeisessä osassa Alan Moore heittää ilmaan mielenkiintoisen ajatuksen: entäpä jos ympäristön tuhoutuminen on seurausta taiteen ja fiktion tuhoutumisesta?
Mielikuvitusmaailmat ovat niiden luojien mielikuvituksen heijastus, ja ideoiden rappeutuminen on varmasti pulpahtanut Mooren päähän hänen kahlatessaan läpi Brittiläisen – ja vähän muunkin – fiktiokirjallisuuden historian kuusiosaista Herrasmiesliiga -sarjaa kirjoittaessaan.
Viimeisessä kirjassa seikkaillaan vuodessa 2009, ja Mina Murray sekä Orlando ovat saman Oliver Haddon luoman kuulapsen jäljillä kuin kahdessa aiemmassakin osassa. Moorekin tuntuu olevan hukassa nykyajassa, eikä tarina sisällä yhtä paljon kulttuuriviitteitä kuin aiemmat osat. Se on joko seurausta kulttuurimme rappeutumisesta ja homogenisoitumisesta, tai sitten minä vain en tunnista moderneja seikkailu- ja fantasiaviitteitä. Bondit Craigin ja Mooren sentään äkkäsin, sekä pari komediahahmoa, ja tietysti Harry Potterin kumppaneineen. Toivottavasti herra Moore on lähettänyt yhden kappaleen Herrasmiesliigaa myös J. K. Rowlingille. Tapa jolla Harry Potter niittaa Allan Quatermainin on vähintäänkin symbolinen. Uudet hahmot jyräävät vanhat karskilla tavalla.
Kokonaisuudessaan Herrasmiesliiga on hyvää seikkailusarjakuvaa, mutta ei yllä Alan Mooren parhaimpien töiden rinnalle. Kahden ensimmäisen osan jälkeen sarjan taso on laskenut kuin lehmän häntä.