Eletään buurisodan aikaa Lontoossa. Valtakunta tarvitsee laivoja, joilla kuljettaa sotaväkeä Etelä-Afrikkaan. Nerokkaasti organisoitua kerjäläisimperiumia pyörittävä J. J. Peachum huomaa tilaisuuden tienata hieman rahaa, mutta joutuu pahaan liemeen petollisen meklarin kanssa. Samaan aikaan hänen tärkein kauppatavaransa, Polly-tytär, ottaa ja menee naimisiin epämääräisiä bisneksiä tekevän Macheathin kanssa. Pienistä piireistä ponnistaen Macheath onnistuu vähitellen taistelemaan tiensä kapitalistien kuninkaaksi, paitsi liikeälynsä, myös rikoksien ja petoksien kautta.
Bertolt Brechtin Kerjäläisromaani perustuu hänen tunnetuimpaan teokseensa, Kerjäläisoopperaan. Se on tulinen satiiri talouselämän rautaisista laeista: ihmisen pääoma tulee aina jonkun toisen riistämisestä. Taitavin riistäjä on se, joka on jäljellä, kun muut tuhoutuvat. Kerjäläisromaani ei siis ole mitään kevyttä lukemistoa, vaan painavaa vyörytystä koko 350 sivun mitalta. Tapahtumat vaihtelevat nopeasti, kerronnan rytmi on erittäin hektinen. Ei saa jäädä uinailemaan. Etene! Menesty!
Kerjäläisromaanin teho on sen kiertelemättömässä lakonisuudessa: näin tämä asia eteni. Leikkaukset lukujen välillä ovat nopeita, mutta loppua kohti irrallaan edenneet juonenlangat tiivistyvät kohti ratkaisua. Sen sanoma ei ole 80 vuodessa juurikaan laimentunut. Myös 1950-luvulta peräisin oleva Aarno Peromiehen käännös on kestänyt ajan hammasta hyvin.
Kaikkiaan Kerjäläisromaani on hieno klassikkoteos, jota kelpaa suositella vielä 2010-luvullakin. Ehkä tästä äärimmäisen nihilistisestä kaunokirjallisesta kapitalismin kritiikistä voisi meilläkin olla vielä jotain opittavaa.