Tuomas Kyrö on kirjoittanut riemastuttavan kirjan miehestä ja jäniksestä. Heti aluksi tulee mieleen Arto Paasilinnan kirja Jäniksen vuosi, sillä asetelma on sama, mies ja jänis. Paasilinnalla oli Vatanen, Kyröllä Vatanescu, Romanian kerjäläinen. Muuten kirja onkin sitten ihan omaa luokkaansa.
Vatanescu oli tullut Suomeen vain yhden asian takia, tienatakseen kerjäämisellä pojalleen nappulakengät. Olisi kuvitellut, että se olisi onnistunut ihan kivuttomasti, vaan eipä käynyt niin. Kerjääminen on niin järjestäytynyttä, että väkisinkin kirjan jälkeen katsoo kerjäläisiä eri silmin. Vatanescun tienaaminen ei sujunut ihan käsikirjoituksen mukaan, joten hän joutuu lähtemään tien päälle. Siinä vaiheessa matkaan tulee jänis ja siitä kumppanusten yhteinen taival alkaa.
Vatanescu on valmis tekemään melkein mitä tahansa saadakseen ne nappulakengät, joten jopa marjanpoiminen tulee kyseeseen. Kyrö johdattelee lukijaa mukavasti Vatanescun mukana ja välittää päähenkilöstä niin vilpittömän oloisen hepun, että väkisinkin toivoo, että tarvittava nappulakenkäraha saadaan kasaan.
Vatanescu tapaa ihmisiä ja ystävystyy monien kanssa. Hänestä pidetään, koska mies ja kani on niin hellyyttävä kaksikko. Se onkin kivaa kirjassa, miehen ja kanin suhde on kiinteä. Lisäksi ei voida välttyä ripaukselta romantiikkaakin ja se on kuin pikantti lisämauste, mikä sekoittuu tarinaan öisellä junamatkalla. Kirja on veijaritarina, mutta tuo niin paljon asioita ja ajattelemisen aihetta, että vaikka kirjan loputtua sen laskee käsistään, se jatkaa elämäänsä…
Loppua kohden tarina lähtee hieman lentoon, mutta se kuuluu kupletin juoneen!