Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
M. A. Numminen on kiero mies, joten lienee pelkästään sopivaa, että hänen neliosainen muistelmateossarjansa päättyy hänen lapsuus- ja nuoruusmuistoihinsa 1940- ja 50-lukujen Somerolta. Muistelmasarjan ensimmäinen osa on alun perin jo reilut 20 vuotta sitten ilmestynyt opiskelijaelämää kuvaava romaani Helsinkiin – opiskelija Juho Niityn sivistyshankkeet 1960 – 1964, josta Numminen jatkoi muutamia vuosia sitten teospariin Kaukana väijyy ystäviä ja On syytä muistaa, joissa hän käy läpi koko vaiheikkaan julkisen elämänsä levytysuran alusta aina esiintymisistä luopumiseen asti.
Mutta lapsuus, se sijoittuu vahvasti Somerolle. Keppostelua ja kulttuuria on melko kuvaava nimi sille, mitä Numminen nuoruusajoistaan lukijoilleen kertoo. Hän tulee verrattain varakkaasta ja paikallisyhteisölle merkittävästä kauppiasperheestä, ja toimitusjohtajaisän kabineteista Nummisella on paljon lämmintä kerrottavaa. Sota-aikaan eletyn varhaislapsuuden leikit vaihtuvat tietenkin pian koulunkäyntiin. Koulussa Numminen innostui (nyt voi kai jo helposti sanoa, että eliniäksi?) erityisesti kieliopista, oikeakielisyydestä ja hyvästä tyylistä. Vieraista kielistä ensimmäisenä tuli vastaan esperanto – kyllä! Sittemmin kielitaito karttui myös englannin, ruotsin ja saksan osaamisella. Maantiede oli myös lähellä Nummisen sydäntä. Vaikka koulumenestys jäikin kohtalaiseksi, palo tietoa kohtaan jäi, halu oppia uutta ja uteliaisuus kokeilla uusia asioita on viitoittanut Nummisen elämää nuoresta alkaen.
Koulunkäynnin ohella Nummisella tuli sydämen asiaksi jazz. Omia radioita piti rakennella, jotta sai ulkomaiset radiolähetykset kuulumaan. Vähitellen Nummminen siirtyi pelkän kuuntelijan paikalta myös soittamaan. Ensin rumpuja, sitten myös kitaraa. Samanhenkisessä ystäväporukssa taidot kehittyivät. Kävipä niinkin, että Numminen pääsi silloin tällöin tuuraamaan myös somerolaissäveltäjä Unto Monosen orkesterissa.
Keppostelua ja kulttuuria on kunnon nostalgiatrippi pienehkön paikkakunnan ruohonjuuritasolle jälleenrakennusajan vuosikymmeninä. Eniten kirja varmaankin kiehtoo vanhoja somerolaisia, mutta kyllä se meille muillekin antaa kiinnostavia näkökulmia tuon ajan lapsen ja nuoren elämään. Henkilöitä ja nimiä Numminen luettelee aivan mielettömästi – hänellä täytyy olla aivan poikkeuksellinen muisti, kun hän pystyy muistamaan kaikki lukion luokkatoverinsa yli 60 vuoden taakse, ja paljon paljon muita! Tämä nimien ja paikkojen vyöryttäminen tekee Keppostelusta ja kulttuurista vähän raskasta luettavaa hetkittäin, mutta kokonaisuus jää voiton puolelle. Kannattaa lukea, ainakin jos M. A. Nummisen henkilöhistoria kiinnostaa.
